Anglofilia

Anglofilia tarkoittaa brittiläisen kulttuurin ihailua. Anglofiili on Englannin tai englantilaisuuden ystävä.^[1] Anglomania tarkoittaa kiihkeää englannin ja englantilaisuuden ihailua.^[2]

Sanaa anglofiili mainitaan käyttäneen ensimmäisenä Charles Dickens vuonna 1864 All the Year Round -lehdessä, missä hän kuvasi vuodesta 1829 alkaen julkaistua ranskalaista lehteä Revue des Deux Mondes ”edistyneeksi ja jossain määrin ’anglofiiliseksi’”^[3]

Historiankirjoituksessa anglofilialla kuvataan valistuksen ajan ilmiötä Manner-Euroopassa, kun valistusajattelijat käyttivät brittiläistä yhteiskuntaa mallina omissa yhteiskuntafilosofioissaan tarkoituksenaan omien maittensa yksinvaltaisten järjestelmien muuttaminen. Englannin parlamentti on kokoontunut mainiosta vallankumouksesta 1689 alkaen säännöllisesti ja sillä on siitä alkaen ollut ylivalta moniin kuninkaan päätöksiin Bill of Rights -säädöksen mukaan. Tunnettuja englantilaista valtiojärjestelmää ihailevia valitusfilosofeja olivat Voltaire ja Montesquieu.^[4]

1. ↑ Taskutietojätti. A-Ö: Gummeruksen yksiosainen tietosanakirja, s. 80. Jyväskylä Helsinki: Gummerus, 1986. ISBN 951-20-2776-3.
2. ↑ Sivistyssanakirja. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-26783-X.
3. ↑ Dickens, Charles: All the Year Round (aikakauslehti digitalisoituna Google Booksissa) books.google.com. 12.3.1864. Viitattu 29.3.2015. (englanniksi)
4. ↑ Haikala, Sisko: Vapauden valtakunnasta uuteen Karthagoon. Teoksessa Ihalainen, Pasi (toim.): Britannia. Saarivaltakunnan Eurooppa-suhteiden historia, s. 115–122. Jyväskylä: Atena, 2002. ISBN 951-796-268-1.