Bioasekonventio (eli yleissopimus bakteriologisten (biologisten) ja toksiiniaseiden kehittämisen, tuottamisen ja varastoimisen kieltämiseksi ja niiden hävittämiseksi[1]) on kansainvälinen bioaseiden kieltosopimus.[2] Sopimuksen tarkoitus on ehkäistä bioaseiden käyttöä ennalta.[2] Bioasekonventio laadittiin vuonna 1972 ja tuli voimaan vuonna 1975.[2][3] Se oli voimaanastuessaan ensimmäinen kokonaisen joukkotuhoaseiden luokan kieltänyt kansainvälinen sopimus. Sopimuksessa oli maaliskuussa 2020 mukana yhteensä 183 valtiota ja lisäksi neljä valtiota on allekirjoittanut konvention.[4][5] Sopimuksen ulkopuolelle oli tuolloin yhä jättäytynyt kymmenen valtiota (Djibouti, Eritrea, Etelä-Sudan, Israel, Kiribati, Komorit, Mikronesia, Namibia, Tšad ja Tuvalu).[4]
Sopimus kieltää bioaseiden kehittämisen, valmistamisen ja varastoinnin. Se käsittelee myös jo olemassa olevien bioaseiden hävittämistä.[6] Sopimus sallii ainoastaan rauhanomaisen tutkimuksen.[2]
Bioasekonventiota on täsmennetty vuosien saatossa muun muassa sopimuksen määritelmiä täsmentäneiden katselmointikongressien kautta. Sopimusta on kritisoitu muun muassa yhteisesti sovittujen, bioaseiden valmistamiseen soveltuvien tuotantolaitosten katselmointikäytäntöjen sekä valvonta- ja verifiointiorganisaation puutteen vuoksi. [3][7][8] YK:n pääsihteerin alaisuudessa toimiva kemiallisten ja biologisten joukkotuhoaseiden väitetyn käytön selvittämisen valvontamekanismi (UNSGM) on toistaiseksi ainoa kansainvälisesti hyväksytty tapa valvoa mahdollisia bioasekonvention sopimusrikkomuksia. Tätä mekanismia on vahvistettu bioaseiden käytön valvonnan mahdollistamiseksi.[9]
<ref>
-elementti; viitettä science-20.11.1998
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä armscontrol.org-BWC-signatories
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä un.org-BWC
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä nature.com-1.10.2005
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä sagepub.com-1.5.2011
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä un.org-UNSGM
ei löytynyt