Galdr oli muinaisskandinaavista loitsulaulua. Se laulettiin korkeassa diskantissa.
Galdreja on muuhun muinaisskandinaaviseen runouteen nähden säilynyt vähän; ne pyrittiin pitämään salassa voiman säilyttämiseksi. Snorri Sturluson on kuitenkin Hattatálissa kuvannut niiden runomittaa, joka oli erityisen vaikea ja johon kuului kolmenlaista riimittelyä. Muun muassa alkusointua käytettiin maagisen tehon lisäämiseksi.