Back جيوفاني باسترون Arabic جيوفانى باسترون ARZ Giovanni Pastrone Catalan Giovanni Pastrone German Giovanni Pastrone English Giovanni Pastrone Spanish جووانی پاسترونه Persian Giovanni Pastrone French Giovanni Pastrone Galician ג'ובאני פסטרונה HE
| Giovanni Pastrone | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. syyskuuta 1883 Asti, Italia |
| Kuollut | 27. kesäkuuta 1959 (75 vuotta) Torino, Italia |
| Ammatti | elokuvatuottaja, -ohjaaja, -käsikirjoittaja ja -teknikko |
| Ohjaaja | |
| Tunnetuimmat ohjaukset | Cabiria |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Giovanni Pastrone (13. syyskuuta 1883 Asti, Italia – 27. kesäkuuta 1959 Torino, Italia) oli italialainen elokuvatuottaja, -ohjaaja, -käsikirjoittaja ja -teknikko, joka oli Italian elokuvan pioneereja.
Pastrone aloitti elokuvauransa 1905, juolloin hän toimi Torinossa lähinnä hallinto- ja tekniikkapuolella. Hänestä tuli kuitenkin nopeasti Itala Film -yrityksen keskeisimpiä hahmoja. Hän matkusti 1908 Pariisiin houkutellakseen ranskalaisen koomikon André Deedin Italiaan.[1] Pastrone nousi 1909 Itala Filmin johtoon ja ohjasi samana vuonna ensimmäiset elokuvansa, Il conte Ugolinon ja Agneses Viscontin. Samaan aikaan hän kirjoitti käsikirjoituksia, kehitti elokuvalaitteita ja perusti elokuvateattereita levittääkseen elokuviaan.[2]
Pastrone ohjasi Italian elokuvan varhaisimpia yleisömenestyksiä, Troijan hävityksen (1911) ja Cabirian (1914).[1] Varsinkin Cabiria oli suurmenestys. Siinä yhdistyivät monia taiteellisia ja teknisiä keksintöjä, joiden ansiosta Italian elokuvateollisuus nousi hetkellisesti maailman kärkipaikalle. Pastrone vaati toista puunilaissotaa käsittelevälle elokuvalleen historiallista täsmällisyyttä ja tutki Louvressa kalustuksia ja pukuja. Hän myös kehitti elokuvaa varten dollyn, jonka avulla hän pystyi tekemään kamera-ajoja elokuvan valtavissa lavasteissa.[3] Cabiriaa markkinoitiin elokuvan osittain käsikirjoittaneen kirjailija Gabriele D’Annunzion nimellä, ja ohjaajan nimi jäi vuosiksi tuntemattomaksi.[2]
Pastrone jatkoi Cabirian jälkeen tekemällä sarjan Maciste-elokuvia, joissa pääosaa näytteli Bartolomeo Pagano. Pastrone työskenteli tuolloin D’Annunziolta saamallaan pseudonyymillä Piero Fosco ja ohjasi seuraavaksi elokuvat Il fuoco (1915), Tigre reale (1916) ja Hedda Gabler (1919). Itala Film liitettiin 1919 toiseen elokuvayhtiöön, ja Pastrone menetti taiteellisen vapautensa. Hän ohjasi vielä 1923 elokuvan Povere bimbe, mutta jätti sen jälkeen elokuvateollisuuden. Pastrone palasi kuitenkin 1931 äänittämään ääniraitaa Cabirialle. Vasta tuolloin Pastrone myös tunnustettiin elokuvan ohjaajana.[2]