Interrail

Interrail on Euroopan rautatieliikenneyhtiöiden yhteinen lippujärjestelmä. Mistä tahansa järjestelmän piiriin kuuluvasta maasta voi ostaa lipun, jolla saa matkustaa lähes kaikissa junissa kaikissa järjestelmään kuuluvissa maissa. Interrail oli etenkin alkuaikoinaan 1970-luvulla eurooppalaisnuorten suosittu reppumatkailun muoto.

Interrail-järjestelmän jäseniä ovat lähes kaikki Euroopan maat entisen Neuvostoliiton maita lukuun ottamatta. Interrail-lipun voimassaoloajalle on monia vaihtoehtoja; voimassaoloaikana lipulla voi matkustaa rajattomasti junilla interrail-maissa. Lippu oikeuttaa myös alennuksiin tietyillä lauttareiteillä. Joissakin junissa voi joutua maksamaan lisämaksuja.

Ikärajoituksia Interrail-lipun hankkimisessa ei ole, mutta alle 28-vuotiaille se on halvempi. Lipun hintaan vaikuttavat iän lisäksi myös sen voimassaoloaika ja -alue. Lipun voi hankkia jokainen, joka on asunut jossakin Interrail-yhteisöön kuuluvassa maassa tai Venäjällä, Valko-Venäjällä, Ukrainassa, Moldovassa, Virossa, Latviassa, Liettuassa, Algeriassa, Tunisiassa, Kyproksella, Maltalla tai Islannissa vähintään puoli vuotta. Lippu ei kelpaa sen omistajan asuinmaassa, mutta Interrail Global Pass oikeuttaa tietyn suuruiseen alennukseen (Suomessa 50 prosenttia) interrail-matkaan liittyvistä junamatkoista rajalle tai lentoasemalle omistajan kotimaassa.

Suomalaisnuorten keskuudessa Interrail-matkailu eli interreilaus, oli alusta asti erittäin suosittua: ensimmäisenä kesänä 1972 Suomessa myytiin 12 000 interrail-lippua, enemmän kuin missään muussa maassa^[1]. Vilkkaimpina vuosina 1980-luvun puolivälissä Suomessa myytiin noin 20 000 lippua, hiljaisimpina vuosina vain kymmenesosa tästä. Vuoden 2007 tammi–heinäkuussa kortteja myytiin 3 500.^[2]

1. ↑ Pulkkinen, Marko: Tunna Milonoff: "Ajatus puolen vuoden Intian reissusta oli täysin käsittämätön!" yle.fi. 27.3.2021. Viitattu 28.3.2021.
2. ↑ Reilaamisen suosio kasvussa 17.8.2007. Euroopan komissio.