Kauriit

Kauriit
Mustahäntäkauris (Odocoileus hemionus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Nisäkkäät Mammalia
Lahko:	Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo:	Hirvieläimet Cervidae
Alaheimo:	Kauriit Capreolinae Brookes, 1828
Synonyymit
Odocoileinae Pocock, 1923[1]
Suvut
Katso teksti
Katso myös
Kauriit Wikispeciesissä   Kauriit Commonsissa
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Kauriit,^[2] aiemmin peurat^[3] (Capreolinae^[4] tai Odocoileinae) on sorkkaeläimiin kuuluva hirvieläinten heimon alaheimo, johon on luettu yhdeksän sukua ja 22 lajia.^[4] Siitä on käytetty myös nimeä varsinaiset hirvet ^[5][6] erotukseksi jalohirvistä eli jalokauriista (Cervinae).

Kauriiden elinympäristöä ovat pääasiassa taajat ja harvat metsät, mutta jotkin lajit elävät myös tundralla ja avoimilla ruohoaroilla. Kauriilla on pienempi pötsi kuin jalokauriilla, joten ne syövät enimmäkseen lehtiä, versoja, ruohoja ja muita ruuansulatuksessa helposti hajoavia kasvinosia^[6]. Tällaista vähän selluloosaa sisältävää ravintoa on saatavilla rajoitetusti, mistä johtuen useimmat kaurislajit eivät elä suurissa laumoissa.^[6] Esimerkiksi metsäkaurisuros hallitsee yksin reviiriään ja pyrkii aggressiivisesti estämään muita uroksia saapumasta sinne^[6].

Kauriita elää luonnonvaraisina lähes kaikkialla maapallolla Saharan eteläpuolista Afrikkaa ja Oseaniaa lukuun ottamatta. Suomessa elää luonnonvaraisena neljä kauriiden alaheimon lajia: hirvi, metsäkauris, peura ja valkohäntäkauris (valkohäntäpeura). Hirvi on näistä lajeista selvästi kookkain. Kaikki Suomen kaurislajit ovat riistaeläimiä. Täpläkauris eli kuusipeura ei nimestään huolimatta kuulu kauuriiden alaheimoon vaan jalokauriisiin.^[6]

1. ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Capreolinae (TSN 552369) itis.gov. Viitattu 15.12.2010. (englanniksi)
2. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä laji ei löytynyt
3. ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 89. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6. (kirjassa käytetään nimeä "peurat Odocoilinae")
4. ↑ ^{a b} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä MSW3 ei löytynyt
5. ↑ Koivisto, Ilkka; Sarvala, Maija; Liukko, Ulla-Maija (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet 3. Nisäkkäät, Matelijat, s. 57 ja 99. Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-4689-6.
6. ↑ ^{a b c d e} Nummi, Petri (päätoim.): Suomen luonto: Nisäkkäät, s. 243. Porvoo: Weilin+Göös, 1997. ISBN 951-35-6370-7. (kirjassa käytetään nimeä "varsinaiset hirvet Odocoilinae)