Konstruaali

Sosiaalipsykologiassa konstruaali[1] on yksilön tapa havaita, ymmärtää ja tulkita ympäröivää maailmaansa, ja eritoten itseensä kohdistuvaa toisten käytöstä tai toimintaa.

Tutkijat ja teoreetikot käytännöllisesti katsoen psykologian joka alimuodon saralla ovat tunnustaneet subjektiivisen konstruaalin merkittävyyden, etenkin yksimielisyysharhan ja perusarviointivinouman käsitteisiin liittyen.[2] Konstruaaleilla on merkittävä rooli "milloin tahansa ihmiset joutuvat kurkottamaan suoraan havaintoon tai kuvaukseen perustuvan tiedon ulkopuolelle, eritoten heidän joutuessaan päättelemään lisäyksityiskohtia aiheesta, sen kontekstista, tai tapahtumien merkityksestä ja lopputuloksista ympärillään."[2] Toisin sanoen, henkilö todennäköisimmin käyttää konstruaalia, kun häneltä puuttuu toiminnalleen tarpeellista tietoa.

  1. Peltoniemi, Juha: Tutkimuksen ja innovoinnin johtajuuden teoriaa (pdf) 26.5.2017. Oulu: Neutronica Oy. Viitattu 1.11.2017. (suomeksi)
  2. a b Ross, L. (1987). The Problem of Construal in Social Inference and Social Psychology. In N. Grunberg, R.E. Nisbett, J. Singer (eds), A Distinctive Approach to psychological research: the influence of Stanley Schacter. Hillsdale, NJ: Earlbaum.

From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by Tubidy