Kupletti

Kupletti (ransk. couplet) on useita säkeistöjä sisältävä huumoripitoinen laulu, jossa käytetään tehokeinona osuvia ja sävellettyjä riimejä. Siksi kupletti toimiikin usein paremmin laulettuna kuin saneltuna tai luettuna. Kupletti voidaan jäljittää ilmeisesti vanhaan laulutanssiin. Kupletteja esiintyy myös vaudevillessa, opereteissa, varieteessa ja revyyssä. Suomessa kupletti tuli suosituksi 1900-luvun alkupuolella ja se myös käsitettiin hyvin väljästi. Kupletti saattoi olla esimerkiksi arkkiveisu, rekilaulu, romanssi tai balladi. Tärkeintä oli ajankohtaiset, osuvat sanat sekä humoristinen esitys. Ennen 1930-lukua kupletin melodia oli yleensä lainasävelmä, usein sävelmä, jonka alkuperäisten sanojen tilalle oli sepitetty uudet suomenkieliset sanat.^[1] Kupletin alkutaipaleella laulun välissä saattoi olla pitkiäkin puhejaksoja, mutta 1900-luvun edetessä puheosuudet vähitellen lyhenivät ja jäivät kokonaan pois. Myös esityspuoli alkoi äänilevyjen yleistyessä hävitä kuplettiesityksistä. Matti Hakon^[1] mukaan kupletissa oli lyhyt kertosäe, mikä soi yleisölle helpon mahdollisuuden yhtyä lauluun. Alkuvaiheessa kupletteja esitettiin väliaikaohjelmina esimerkiksi elokuvateattereissa kelojen vaihdon yhteydessä, mutta vähitellen kupleteista muodostui päänumero.^[2] Yleinen piirre kupletille on se, että kupletistit olivat vailla kunnollista musiikkikoulutusta ja olivat ennen kupletistiuraansa pääsääntöisesti töissä muilla aloilla.^lähde?

1. ↑ ^{a b} Hako, Matti (1981): Murrosajan kansanlaulut. Teoksessa A. Asplund ja M. Hako (toim.): Kansanmusiikki, s. 207–220. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 366. Helsinki: SKS.
2. ↑ Henriksson, Laura (2012): Helsingin herrain salongissa. Stabiili ja karnevalistinen kritiikki J. Alfred Tannerin, Matti Jurvan, Reino Helismaan, Veikko Lavin ja Juha Vainion herrateemaa ilmentävillä kuplettiäänitteillä. Teoksessa T. Rautiainen-Keskustalo ja M. Kontukoski: Etnomusikologian vuosikirja 2012 vol. 24, s. 67–96. Helsinki: Suomen etnomusikologinen seura