Merkkiviittaus

Merkkiviittaus eli nimiviittaus (usein myös entiteettiviittaus tai pelkkä entiteetti) on HTML:ssä ja muissa merkintäkielissä keino sisällyttää tekstitallenteeseen sellaisia kirjoitusmerkkejä, joita ei voida kirjoittaa sellaisinaan, koska ne eivät sisälly koodattaessa käytettävään merkistöön tai näppäimistöön tai koska niille on määritetty erikoistehtäviä. Merkki- tai nimiviittaus upotetaan HTML-sivulle erityisenä koodina, joka alkaa &-merkillä ja päättyy puolipisteeseen (;). Selaimen tehtävä on esittää viittaus oikean näköisenä merkkinä, mikä tosin edellyttää, että merkki sisältyy myös käytettävään fonttiin.

Esimerkiksi Ä-kirjain ei sisälly ASCII-merkistöön, mutta se voidaan silti koodata pelkillä ASCII-merkeillä, kun käytetään suuraakkosen nimiviittausta Ä tai vastaavaa pienaakkosen nimiviittausta ä (A-kirjaimeen liitetty lyhenne uml viittaa saksassa tavattavaan umlaut-ilmiöön, jota oikeinkirjoituksessa tavallisesti ilmentää kantakirjaimen yläpuolelle tarkkeeksi lisättävä pistepari). Pienemmyysmerkki (<) sen sijaan sisältyy ASCII-merkistöön, mutta merkintäkielissä se toimii tavallisesti alkumerkkinä (ikään kuin kulmasulkeena) piiloon jäävissä tunnisteissa eli arkikielisesti tägeissä, joilla merkitään tallennetta rakenteellisesti jäsentävien elementtien alku ja loppu. Silloin kun pienemmyysmerkin ei ole tarkoitus aloittaa tunnistetta, voidaan käyttää nimiviittausta < (engl. less than ’pienempi kuin’), joka selaimessa näkyy yksinkertaisesti pienemmyysmerkkinä. Koska &-merkki puolestaan toimii nimi- tai merkkiviittauksen alkumerkkinä, sekin on korvattava nimiviittauksella & (engl. ampersand) tai vastaavalla merkkiviittauksella, jos sen halutaan näkyvän omana itsenään mutta selain tulkitsisi sen viittauksen alkumerkiksi.