Mustamuurahainen

Mustamuurahainen
Mustamuurahaisia syömässä sokeria.
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:
Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka:	Hyönteiset Insecta
Lahko:	Pistiäiset Hymenoptera
Alalahko:	Hoikkatyviset Apocrita
Yläheimo:	Ampiaismaiset pistiäiset Vespoidea
Heimo:	Muurahaiset Formicidae
Alaheimo:	Suomumuurahaiset Formicinae
Suku:	Formica
Laji:	fusca
Kaksiosainen nimi
Formica fusca Linnaeus, 1758
Katso myös
Mustamuurahainen Wikispeciesissä   Mustamuurahainen Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Mustamuurahainen eli etelänmustahainen (Formica fusca) on Formica-sukuun kuuluva nimensä mukaisesti ruumiiltaan kokonaan ruskeanmusta muurahaislaji, jonka sääret ovat vaaleanruskeat. Työläisen koko on 4,5–7 millimetriä. Mustamuurahaista esiintyy Suomessa Lappia myöten mutta se on yleisin Etelä-Suomessa^[2]. Pohjois-Suomessa yleisempi laji on hyvin samannäköinen pohjanmustamuurahainen^[3] (Formica lemani).

Mustamuurahainen ei rakenna kekoja, vaan pesii maan alla, kannossa, mättäässä tai lahopuussa. Mustamuurahaisen pesässä on yleensä joitakin satoja tai muutamia tuhansia työläisiä. Pesissä saattaa olla useita kuningattaria, tyypillisesti 1-15 mutta joskus jopa muutamia satoja^[4]. Mustamuurahainen elää monenlaisissa elinympäristöissä, kuten hakkuuaukioilla, teiden penkoilla ja metsien ja soiden reunoilla.

Mustamuurahainen saattaa joskus tehdä tuhoja puutarhoissa.^selvennä

^[5]

1. ↑ Juho Paukkunen: Mustamuurahainen (etelänmustahainen) – Formica fusca Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
2. ↑ mustamuurahainen (etelänmustahainen) - Formica fusca | Yleiskuvaus | Suomen Lajitietokeskus laji.fi. Viitattu 24.2.2024.
3. ↑ pohjanmustamuurahainen (pohjanmustahainen) - Formica lemani | Yleiskuvaus | Suomen Lajitietokeskus laji.fi. Viitattu 24.2.2024.
4. ↑ Bernhard Seifert: The ants of Central and North Europe. Boxberg: lutra, 2018. ISBN 978-3-936412-07-9.
5. ↑ Muurahaisetkin lääkitsevät itseään – Uutiset - Tiede Tiede. Viitattu 26.8.2015.