Oulipo

Oulipo,^[1] lyhenne sanoista Ouvroir de littérature potentielle, ’kokeellisen’ tai ’potentiaalisen kirjallisuuden työpaja’. Sen perustivat kirjailija Raymond Queneau (1903–1976) ja matemaatikko François Le Lionnais (1901–1984) vuonna 1960. Oulipon jäsenet pyrkivät kehittämään kielellisiä kokeiluja, jotka perustuivat johonkin rajoitteeseen, jota tuli noudattaa mahdollisimman tiukasti.^[2][3]

Queneaun mukaan potentiaalisuus on kaiken kirjallisuuden perusluonne^lähde?. Oulipo-kirjailijat etsivät uusia muotoja ja rakenteita sekä leikkivät kielellä^[4]. Tunnettuja Oulipo-kirjailijoita ovat Italo Calvino (1923–1985)^lähde? ja Georges Perec (1936–1982), jonka Häviäminen on työpajan tunnetuin materialisoituminen^[4]. Suomessa oulipolilaisia rajoituksia ovat soveltaneet muun muassa Laura Lindstedt ja Sinikka Vuola teoksessaan 101 tapaa tappaa aviomies (Siltala, 2022)^[5].

Oulipo on saanut paljon seuraajia. Kirjallisuudesta alkanut kokeileva taide on laajentunut muillekin aloille:

• OuPeinPo (Pein tulee sanasta "peinture" eli maalaustaide),
• OuCuiPo (Cui tulee sanasta "cuisine" eli keittiö),
• OuBaPo (Ba tulee sanasta Bande dessinée eli sarjakuva),
• OuMuPo (Mu tulee sanasta "musique" eli musiikki) ja
• OuPhoPo (Pho tulee sanasta "photographie" eli valokuvaus).
• Infolipo puolestaan on digitaalisen taiteen ja kirjallisuuden työpaja.

1. ↑ Oulipo, Site officiel. Viitattu 28.5.2023 (ranskaksi)
2. ↑ Lukijalle. Teoksessa: 101 tapaa tappaa aviomies, s. 12–14.
3. ↑ Kirjallisuudentutkimus: proseduraalinen kirjallisuus Tieteen termipankki. Viitattu 6.7.2022.
4. ↑ ^{a b} Herman Raivio, Varastettu kirjain. Suomen Kuvalehti 20/2023 s. 54 Näköislehti tilaajille
5. ↑ 101 tapaa tappaa aviomies