Siirtolapuutarha

Siirtolapuutarha on puutarhaviljelykseen varattu alue, joka on jaettu keskimäärin 250–500 neliömetrin suuruisiin palstoihin. Palstalla sijaitsee pieni mökki.^[1] Palstoja yhdellä siirtolapuutarha-alueella on muutamista kymmenistä muutamiin satoihin. Maan omistaja on yleensä kaupunki, joka vuokraa sen siirtolapuutarhayhdistykselle (tai joissakin tapauksissa suoraan viljelijälle) pitkäaikaisella sopimuksella. Siirtolapuutarhapalstalle saa rakentaa pienehkön mökin ja istuttaa sekä koriste- että hyötykasveja. Palstan antimet tulee kuluttaa itse eikä myydä. Palstaa tai mökkiä ei saa vuokrata eteenpäin. Se poikkeaa kaupunkien vuokraamista kasvimaapalstoista siinä, että tontit ovat isompia ja toiminta pysyvämpää – monilla perheillä on ollut sama siirtolapuutarhapalsta vuosikymmenien ajan.

Suomessa siirtolapuutarhoja syntyi alkuaan puhtaasti viljelyä varten aikana jolloin ruuasta oli pulaa. Alusta saakka viljelijät muodostivat kiinteähköjä yhteisöjä, jotka sekä huolehtivat yhteisistä töistä että järjestivät tansseja tai muita huveja. Vuosikymmenten myötä toiminta painottui enemmän virkistyskäyttöön. Yhteisönä siirtolapuutarhat ovat jonkinlaisia "maalaiskyliä kaupungin kupeessa", ihmiset tuntevat toisensa ja aikaa vietetään paljon yhdessä. Alueilla on yleensä myös yhteisiä tiloja, kuten sauna tai juhlatilaa.

Siirtolapuutarhoja on lähes 60 ympäri Suomea ja viljelijöitä näissä yhteensä noin 6 000. Uusia alueita perustetaan edelleen.^[2]

1. ↑ Siirtolapuutarhatoiminnan perusteet Siirtolapuutarhaliitto. Viitattu 3.8.2017.
2. ↑ Suomen Siirtolapuutarhaliitto ry.