Back Stabyhoun Czech Stabyhoun Danish Stabyhoun German Stabyhoun English Perdiguero frisón Spanish Chien d'arrêt frison French Stabij Frisian シュタバイフーン Japanese სტაბიჰუნი Georgian Anjing penuding Friesland Malay
| Stabijhoun | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Alankomaat |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 1 155[1] |
| Rodun syntyaika | 1600-luvulta alkaen |
| Alkuperäinen käyttö | seisova lintukoira, monikäyttöinen maatilan koira |
| Nykyinen käyttö | seura- ja harrastuskoira, käytetään enää harvoin metsästyksessä |
| Elinikä | noin 10–13 vuotta |
| Muita nimityksiä | stabyhoun, stabij, staby, chien d'arret frison, Friesischer Vorstehhund, perdiguero frisón, friisi linnukoer |
| FCI-luokitus |
ryhmä 7 Seisovat lintukoirat; alaryhmä 1.2 Mannermaiset spanielityyppiset #222 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 20–25 kg |
| Säkäkorkeus | ihanteellinen säkäkorkeus uroksilla 53 cm ja nartuilla 50 cm |
| Väritys | mustavalkoinen, oranssivalkoinen, ruskeavalkoinen |
Stabijhoun, aiemmin stabyhoun, on harvinainen, Alankomaista kotoisin oleva koirarotu. Se kuuluu FCI:n roturyhmään 7 eli kanakoiriin. Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus on seisova lintukoira, mutta nykyään stabijhoun toimii lähes yksinomaan seura- ja harrastuskoirana.
- ↑ KoiraNet jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto, luettu 12.1.2023)