Vaaitus

Vaaitus on maaston korkeussuhteiden mittaukseen kehitetty menetelmä, johon käytetään vaaituskojetta ja -lattaa. Vaaituksen suorittaja mittaa vaakasuorin tähtäyksin kahden pisteen välinen korkeuseron pystysuoriin lattoihin, joiden asteikko kasvaa alhaalta ylöspäin. Korkeuseron laskemiseksi mittaaja tekee lattaan yleensä kaksi havaintoa, joista ensimmäinen on taaksehavainto ja toinen eteenhavainto.^[1] Taaksehavainto tehdään pisteeseen, jonka todellinen korkeus merenpinnan yläpuolelta^[2] on jo tunnettu. Tunnettu piste kertoo kojeen vaakatason korkeuden,^[1] ja se voi olla esimerkiksi valtakunnallinen, kunnallinen tai paikalle siirretty korkeuspiste.^[2] Eteenhavainto mitataan vastaavasti tuntemattomasta tai ennen mittaamattomasta pisteestä. Perinteisessä vaaituksessa vaaituksen suorittaja laskee lopuksi taaksehavainnon ja eteenhavainnon erotuksen, josta selviää pisteiden korkeuksien erotus.^[1]

1. ↑ ^{a b c} Lekman, Lare: VAAITSEMISEN TEORIA Evtek. Arkistoitu 16.3.2008. Viitattu 16.4.2022.
2. ↑ ^{a b} Takala, Hannu: Arkeologian maastotöiden perusteet, s. 13 - 29. Helsingin yliopisto, 1999. ISBN 951-570-395-6.