Virtus (lat., suom. miehuullisuus, urhoollisuus) oli yksi antiikin roomalaisten perushyveistä. Siihen liittyi myös moraalisen moitteettomuuden aspekti. Satiirirunoilija Gaius Lucilius esitti 100-luvulla eaa. virtuksen määritelmän. Virtus personifoitiin myös jumalaksi.