Aarno Ruusuvuori

Aarno Emil Ruusuvuori (14. tammikuuta 1925 Kuopio – 22. helmikuuta 1992 Helsinki) oli tunnetuimpia 1960–1980-luvun arkkitehteja Suomessa. Hän valmistui Teknillisestä korkeakoulusta 1951 arkkitehdiksi ja tuli myöhemmin professoriksi. Hän työskenteli vuosien varrella monissa arkkitehtitoimistoissa ja perusti myöhemmin oman toimistonsa. ^[1] Hän toimi pitkään myös Teknillisessä korkeakoulussa opetustehtävissä. ^[2]

Ruusuvuori tunnetaan moderneista töistään. Kuuluisin näistä on Hyvinkään kirkko (1961). Muita hänen suunnittelemiaan kirkkoja ovat Huutoniemen kirkko Vaasassa (1964) sekä Tapiolan kirkko Espoossa (1965). Hän suunnitteli myös Hyvinkään Rauhanummen hautausmaan kappelin (1972). Kirkkojen lisäksi Ruusuvuori suunnitteli monia yksityisasuntoja, toimistorakennuksia ja muita rakennuksia. Rakennusmateriaalina hän käytti betonia ja puuta.

Hyvinkään kirkko toi Ruusuvuorelle paljon kansainvälistä mainetta. Kirkon geometrinen muoto perustuu kahteen erikokoiseen, vastakkain asetettuun tetraedriin. Toisiinsa liittyvinä ne luovat talosta pyramidia muistuttavan monumentaalisen teoksen. Rakennuksen pohjakaava muodostuu kahdesta kolmiosta, joista pienempi on sakasti ja suurempi on itse kirkkosali. Yhdessä ne muodostavat epäsäännöllisen nelikulmion. Kolmioaihe toistuu kirkkosalissa monin tavoin. Kirkkosalin yläosassa ja alttarin vieressä on ikkunat, joista tuleva valo korostaa rakennuksen muotoja. Hyvinkään kirkkoon piirtämiään muotoja Ruusuvuori käytti myöhemminkin: selkeä rakenteellinen ajattelu yhdistettynä pelkistettyyn, askeettisen runolliseen muotokieleen.^[2]

Ruusuvuoren suunnittelema Mikkelin poliisitalo on minimalistisen betoniarkkitehtuurin taidonnäyte. Mittavin Ruusuvuoren työ on Helsingin kaupungintalokorttelien saneeraus, joka kaikkine vaiheineen kesti lähes 30 vuotta (1961–1988). Ulkomailla toteutettuja Ruusuvuoren töitä ovat esimerkiksi Etiopian Addis Abebaan rakennettu kolmen tornitalon kompleksi Real Estate Development Center Building (1976), Sveitsin Grenolier’n Stünkel-talo (1972) ja Tukholman ateljee Klingspor (1983).^[2]

Ruusuvuori voitti Tampereen Hervannan yleissuunnitelmakilpailun 1968, mutta myöhemmin Tampereen kaupungin virkamiehet paljolti vesittivätkin Ruusuvuoren suunnitelman kompromisseillaan, mistä Ruusuvuori pahoitti mielensä.^[3][4][5]

Ruusuvuori oli Arkkitehti-lehden päätoimittaja 1956–1957 ja Suomen rakennustaiteen museon johtaja kahteen otteeseen, vuosina 1975–1978 ja 1983–1988.^[6][7] Museon johtamisen välissä olleen viisivuotiskauden 1978–1983 hän oli taiteilijaprofessorina.^[7]

1. ↑ Ruusuvuori, Aarno hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
2. ↑ ^{a b c} Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 2, s. 10294–10295, art. Ruusuvuori, Aarno. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-05125-3
3. ↑ Vahter, Timo: Tamperelaista arkkitehtuurisanastoa. Lagerstammsbladet, 2003, nro 2, s. 12–13. Tampere: Tampereen teknillisen yliopiston arkkitehtikilta. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 19.9.2008. (suomeksi)
4. ↑ Hervanta-Historiikki. (Arkkitehtien ajatukset.) Tampereen kaupungin verkkosivut. 25.09.2002. Tampere: Tampereen kaupunki. Viitattu 19.9.2008. (suomeksi)
5. ↑ Hervannan EU-ohjelma, raportti.^{[vanhentunut linkki]} Marraskuu 2003.
6. ↑ WeeGee-museokeskus: Aarno Ruusuvuori. (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 29.3.2011.
7. ↑ ^{a b} Aarno Ruusuvuori Suomen arkkitehtuurimuseon arkkitehtitietokannassa. (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 29.3.2011.