Aforismi eli ajatelma, mietelmä tai mietelause on tiiviissä ja lyhyessä muodossa lausuttu ajatus. Täsmällisemmin määriteltynä aforismi on ajatuksellisesti painokas sekä tiiviisti ja tyylikkäästi muotoiltu virke tai useamman virkkeen kokonaisuus. Määritelmällisesti aforismi on proosaa, eli aforismissa rivit kirjoitetaan loppuun ilman säejakoa.
Aforismien kirjoittajaa kutsutaan nimellä aforistikko ja aforisti. Sana aforistinen tarkoittaa aforismin luonteista, ytimekkäästi sanottua. Aforismi-termi tulee kreikan kielen sanasta aforismos (ἀφορισμός), joka tarkoittaa ’rajoitettua’, ’määriteltyä’. Se on johdettu verbistä aforizō (ἀφορίζω), ’rajata’, ’jakaa’, ’erottaa’.[1][2][3] Suomessa sana aforismi tuli käyttöön 1800-luvun loppupuolella. Aforistiikan laajempaa muotoa kutsutaan fragmentiksi, joka on eräänlainen pienoisessee.
Aforistiikalle on luonteenomaista poleeminen, väittelynhaluinen suhtautuminen totunnaisiin ajatusrakennelmiin. Aforismeissa voidaan esimerkiksi metaforan, sanaleikin, käsitteen uudelleentulkinnan tai paradoksin keinoin kuvata jotakin tärkeäksi koettua ajatusta tai havaintoa. Aforismin tunnusmerkkejä on usein myös yksittäisen aforismin moniteemaisuus ja -tulkintaisuus. Aforismia voidaan pitää kansanperinteen sananlaskun taidekirjallisena muotona. Sananlaskuista onkin käytetty nimitystä kansanaforismi ja nykyaforismista voidaan puhua taideaforismina. Sarjallisessa aforistiikassa eli sarja-aforistiikassa on perusyksikkönä yksittäisen aforismin sijasta ns. aforistinen sarja.