| Ahti Lavonen | |
|---|---|
 Ahti Lavonen. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Antti Ahti Lavonen |
| Syntynyt | 21. maaliskuuta 1928 Kaskinen |
| Kuollut | 26. helmikuuta 1970 (41 vuotta) Helsinki |
Antti Ahti Lavonen (21. maaliskuuta 1928 Kaskinen – 26. helmikuuta 1970 Helsinki) oli suomalainen kuvataiteilija.[1][2][3] Lavonen kuului Suomen 1960-luvun modernismin keskeisiin vaikuttajiin.[1][2] Lavonen oli myös Brondan vintin taiteilijaryhmän keskeinen jäsen.[4]
Lavonen opiskeli kuvataidetta Helsingin Työväenopistossa ja Vapaassa taidekoulussa.[1][3] Hän maalasi ekspressiivisävyisiä asetelmia ja maisemia 1950-luvulla. [3] 1960-luvulle tultaessa Lavonen siirtyi maalaamaan informalismin tyylisuuntaisesti, mikä nosti hänet modernismin etujoukkoihin.[1][2] Vuosina 1962–1965 hän työskenteli Pariisissa.[3] 1960-luvun puolessavälissä Lavonen hylkäsi informalismin ja hän siirtyi kokeilemaan plastista ilmaisua.
Lavonen osallistui kulttuurielämään aktiivisesti ja laati lehtikirjoituksia. Hänen tiedetään suunnitelleen oman runokirjan julkaisemista. Runokirja jäi ilmestymättä, mutta hän suunnitteli lukuisia runokokoelmien kansia Otavalle.[1][2]
Tasavallan presidentti Urho Kekkonen myönsi Lavoselle Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin 6. joulukuuta 1969.[5]
Ahti Lavosen ensimmäinen puoliso oli Elsa Lavonen, heidän tyttärensä on Soida Lavonen. Lavosen toinen puoliso oli tekstiilitaiteilija Maija Lavonen.[3] Myös perheen poika Kuutti Lavonen on taidemaalari; tytär Sussa Lavonen puolestaan on dramaturgi ja teatteritaiteen maisteri.
- ↑ a b c d e Ahti Lavonen sanoin ja kuvin (Kuvataiteen keskusarkiston näyttely 31.10.2002–2.3.2003 Ateneumin taidemuseon lukusalissa.) Valtion taidemuseo – Kuvataiteen keskusarkisto. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 13.6.2020.
- ↑ a b c d Lindgren, Liisa: Ahti Lavonen sanoin ja kuvin. Dokumentti: Ajankohtaista Kuvataiteen keskusarkistosta, 2002, nro 2, s. 11–12. ISSN 1456-0852 Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 30.9.2019.
- ↑ a b c d e Ahti Lavonen. Suomen Kuvataiteilijat -verkkomatrikkeli. Helsinki: Suomen Taiteilijaseura ry, Helsinki. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 9.12.2023.
- ↑ Home, Marko: ”Nuo kuvat eivät koskaan pysähtyneet!” – Eino Ruutsalo maalarin rytmiä etsimässä 1955–1961, s. 32. (Taidehistorian pro gradu -tutkielma) Helsinki: Helsingin yliopisto, 2014. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.6.2020).
- ↑ Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkosjärjestyksessä 9.10.2020. Ritarikunnat. Viitattu 5.3.2022.