Aitosuomalaisuus oli Suomen itsenäistymisen jälkeen syntynyt suomalaisuusliike, joka pyrki vaalimaan Suomen kansallista sivistystä, suomen kieltä, aitoa kansallisylpeyttä sekä kansallista eheyttä.[2]
Kielikysymys oli aitosuomalaisuudelle tärkeä. Liikkeen vaatimuksiin kuuluivat esimerkiksi Helsingin yliopiston suomalaistaminen, suomenkielisten oppikoulujen määrän nostaminen väestösuhteita vastaavaksi ja ruotsinkielisten alueiden suomalaiskoulujen tukeminen, ruotsin opetuksen korvaaminen muilla kielillä, virastojen kielisuhteiden korjaaminen sekä armeijan suomalaistaminen. Aitosuomalaiset olivat myös huolissaan oikeuslaitoksen, ulkoasiainhallinnon ja Suomen edustajistojen ruotsinkielisyydestä sekä niiden käyttämisestä jopa suomalaisen kulttuurin vähättelyyn. Liike sanoutui kuitenkin muodollisesti irti ruotsalaisvastaisuudesta ja oli valmis tunnustamaan ruotsinkielisten oikeudet vähemmistökansallisuutena.[2]
Aitosuomalaiset toimivat 1920- ja 1930-luvulla perustamissaan kerhoissa ja liitossa sekä muissa kansallismielisissä järjestöissä sekä julkaisivat Aitosuomalainen-lehteä. Eduskuntapuolueista aitosuomalaisin oli maalaisliitto, jonka edustajat tekivät eduskunnassa kymmeniä aitosuomalaisia aloitteita. Kun aitosuomalaisten tärkeimmät vaatimukset alkoivat toteutua 1930-luvun puolivälissä ja sotien jälkeen ja kun Suomi samalla läheni Skandinavian maita, liike menetti merkityksensä.
- ↑ kuvaaja Aarne Pietinen Oy: mielenosoitus Snellmanin patsaalla yliopiston suomenkielisyyden johdosta www.finna.fi. Viitattu 29.11.2019.
- ↑ a b Valtonen, Pekka: Kosmopoliitteja ja kansallismielisiä, s. 234–249. Gaudeamus, 2018. ISBN 978-952-495-491-4