Aki Hietala (s. 12. helmikuuta 1974 Ylivieska)[1] on suomalainen laulaja, musiikin- ja laulunopettaja, filosofian maisteri, tietokirjailija sekä museonhoitaja.
Hietala on toiminut vuodesta 1987 tanssimuusikkona ja iskelmäartistina. Hietala voitti Valssin Valtias -laulukilpailun Forssassa vuonna 1995 ja sai vuoden tanssittajatulokas-tittelin vuonna 1997. Tietokirjailijana hänet palkittiin 2018 Maakuntakirjailijat-mitalilla. Hietala on levyttänyt iskelmäartistina useita levyjä (Tatsia, F-Records, Warner Music Finland, Magnummusic, Helsinki Records) ja esiintynyt televisio- ja radio-ohjelmissa sekä solistina, että muusikkona. Ennen soolouraa Hietala soitti lukuisten iskelmäartistien taustalla. Muusikkona hän on toiminut myös eri genreissä mm. rumpalina Maija Hapuojan projekteissa.
Hietalan ensimmäinen kokopitkä albumi (F-Records)[2] Rakkauden pilvitarha nousi ilmestymisvuonnaan 1997 Suomen virallisella listalla sijalle 40.[3] Hietalalla on useita levytettyjä hittejä. Hänen levyttämänsä iskelmäkappaleet "Ei aikaa huomiseen", "Toiveunia" ja "Jos luoja suo" pysyivät Tätä Suomi tanssii -listan ykkössijalla seitsemän (7) kuukautta kevään ja kesän 1997 aikana. Edellä mainitulla listalla on noussut 2000-luvullakin ensimmäiselle sijalle kappale "Rakkauden verkko". Pitkän hiljaiselon jälkeen Hietalan viimeisin kokopitkä cd "Voin alkaa kaiken uudelleen" valittiin kuukauden levyksi kesäkuussa 2018. Hietala laulaa soolouransa lisäksi poplauluyhtyekokoonpanossa HAL (Hietala - Ahola - Leino), joka on julkaissut useita levytyksiä Maki Kolehmaisen Helsinki Records-levy-yhtiön kautta. Hietalan levytuottajina ovat toimineet mm. Pekka Ruuska ja Kalevi Puonti. Kalevi "Kale" Puonti tunnetaan dekkarikirjailijana.
Hietala on opiskellut laulua muun muassa legendaarisen maailman vanhimman tenorin Vilho Kekkosen ja oopperalaulaja Turkka Mannisen johdolla. Hietala on äänityypiltään korkea lyyrinen tenori. Hietala on laulanut muutamissa oopperoissa ja musikaalissa muun muassa Jyväskylän kaupunginteatterin Taru sormusten herrasta (2003) ja Keski-Suomen alueoopperan Figaron häät -oopperassa (2005) sekä Mozartin Ovelassa tytössä. Hietalalla on klassisen laulunopettajan pätevyys.
Hietala on kirjoittanut tietokirjailijana tenorilaulajista pienimuotoisia tutkielmia ja useita elämäkertoja (mm. Mauno Kuusisto, Vilho Kekkonen ja Juhani Markola). Viimeisin kirja (2019) "Sortavalasta Sortavalaan - Otto Aarnisalon jalanjäljissä" kertoo historiallista tarinaa sortavalalaisen Sisälähetysseuran johtohenkilöihin kuuluneen suvun evakkotarinaa ja siihen liittyneitä tapahtumia Aarnisalon lapsenlapsen, Antero Paanasen näkökulmasta.
Hietala on toiminut musiikinopettajana Kirkkopalvelujen ylläpitämässä Step-opistossa (ent.Seurakuntaopisto, Koulutuskeskus Agricola ja alkuaan Sisälähetysseuran oppilaitos) Pieksämäellä syksystä 2007 alkaen sekä laulunopettajana Pieksämäen Seutuopistossa.
Tämän lisäksi Hietala on toiminut keväästä 2017 lähtien Pieksämäellä Step-opiston kampuksen yhteydessä olevan Suomen Kirkon Sisälähetysseuran museonhoitajana.
Hietalalla on kolme lasta.[4]
- ↑ 20 suosikkia – Jos luoja suo
- ↑ Valssin-valtias, vara-Sillanpää ja musaope. http://www.pieksamaenlehti.fi/valssin-valtias-vara-sillanpaa-ja-musaope/, syyskuu 2015.
- ↑ Aki Hietala: Rakkauden pilvitarha Musiikkituottajat ry.
- ↑ Aki Hietalan kipeä ratkaisu: avioero – 29 vuotta yhdessä tanssiin.fi. 24.1.2022. Viitattu 21.3.2023.