Aktaion

Aktaion (m.kreik. Ἀκταίων, Aktaiōn, lat. Actaeon) oli kreikkalaisessa mytologiassa Aristaioksen ja Autonoen poika. Hän oli kuuluisa Theban sankari, jota kentauri Kheiron oli kouluttanut ja johon Artemiin raivo myöhemmin kohdistui. Hän oli kreikkalaisille varoittavana esimerkkinä siitä, ettei ihmisten pidä sekaantua jumalten asioihin.^[1]

Artemis oli kylpemässä metsässä nymfeineen Boiotian Orkhomenoksessa, kun metsästämässä ollut Aktaion osui paikalle ja näki jumalattaren alastomana. Aktaion pysähtyi ja jäi katsomaan Artemiin lumoavaa kauneutta. Kun Artemis huomasi Aktaionin, hän langetti tälle rangaistuksen: jos Aktaion puhuisi, hän muuttuisi uroshirveksi - onnettomasta epäkunnioituksesta tämän neitsytmyyttiä kohtaan. Kun Aktaion kuuli oman metsästysseurueensa kutsun, hän huusi heille ja muuttui heti hirveksi. Tällöin koirat hyökkäsivät hänen kimppuunsa ja repivät hänet kappaleiksi.^[1] Koirat olivat niin järkyttyneitä isäntänsä kuolemasta, että Kheiron teki Aktaionista niin elävän näköisen patsaan, että hänen koiransakin luulivat sitä oikeaksi.

Apollodoros kertoo toisessa versiossa, että Aktaionin rikkomus oli se, että hän kilpaili tädistään Semelestä Zeuksen kanssa, kun taas Euripides väittää tragediassaan Bakkhantit Aktaionin kerskailleen olevansa parempi metsästäjä kuin Artemis.

Diodoros Sisilialaisen mukaan Aktaion olisi halunnut naida Artemiin. Joissakin lähteissä koirien väitetään olleen Artemiin omia.

Kertomuksen latinalaisen version mukaan Aktaion muuttui hirveksi nähtyään Dianan - joka siis on Artemiin roomalainen vastine - kylpemässä Kithairon-vuorella, ja häntä ajoi takaa ja lopulta surmasi viisikymmentä koiraa.^[2] Tämä versio esiintyy myös Kallimakhoksen Viidennessä hymnissä rinnakkaismyyttinä Teiresiaan sokeutumiselle tämän nähtyä Athenen kylpemässä.

Aktaionin patsaita pystytettiin usein vuorille suojaamaan polttavalta kuumuudelta. On myös arvioitu, että myytti voisi kuvastaa kasvillisuuden kuolemista viidenkymmenen mätäkuun päivän ajan. Mätäkuun latinankielinen nimi, caniculares dies, tarkoittaa "koiran päiviä" samaan aikaan nousevan Ison koiran tähtikuvion (lat. Canis Major) mukaan.

Kirjailija Plutarkhos kertoo, että 1. vuosisadalla jaa. oli tapana jahdata hirvennahkaan sonnustautunutta miestä Lykaionin vuorella ja lopuksi surmata hänet. Myytti heijastaa ihmisten uhraamista metsästyksen ja nymfien jumalille.^[1]

1. ↑ ^{a b c} Hans Biedermann: Suuri symbolikirja, s. 11. Suomentanut Pertti Lempiäinen. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18537-X
2. ↑ Ovidius: Muodonmuutoksia iii.131