Alarik | |
---|---|
Magister militum | |
Kuvatekstissä lukee latinaksi "Alarik, goottien kuningas" (Alaricus rex gothorum). | |
Visigoottien kuningas | |
Valtakausi | 395–410 jaa. |
Edeltäjä | Atanarik |
Seuraaja | Ataulf |
Syntynyt |
n. 370 Peucen saari, Dobrudzha |
Kuollut |
n. 410 Cosenza, Italia |
Puoliso | Ataulfin tytär |
Lapset |
Teoderik I Pelagia |
Suku | Balt |
Uskonto | areiolaisuus |
Alarik (gootiksi 𐌰𐌻𐌰𐍂𐌴𐌹𐌺𐍃, Alarīks; lat. Alaricus, noin 370 – 410[1] tai 411[2]) oli visigoottien kuningas. Hänen vaiheensa liittyvät tiiviisti kansainvaelluksiksi kutsuttuun vaiheeseen Rooman valtakunnan myöhäishistoriassa. Hän teki hävitysretken Kreikkaan, hyökkäsi vuonna 408 Italiaan ja hävitti Rooman kaupunkia vuonna 410. Alarik oli ollut roomalaisten liittolainen, mutta tunsi tulleensa petetyksi. Rooman hävitys ei ollut täydellinen, mutta aikalaisille se oli suuri järkytys, josta Länsi-Rooma ei koskaan toipunut.[1] Alarikin politiikka tähtäsi ensisijaisesti hänen ja hänen joukkonsa hyvinvoinnin varmistamiseen. Hän kuoli pian Rooman hävitysretken jälkeen ilmeisesti matkalla Afrikkaan. Alarik haudattiin tarinan mukaan Busentojoen pohjaan.[3]