Alice in Chains

Alice in Chains
Alice in Chains konsertoimassa Leedsissä vuonna 2018, vasemmalta: Mike Inez, William DuVall, Sean Kinney ja Jerry Cantrell.
Tiedot
Toiminnassa	1987–2002, 2005–
Tyylilaji	Grunge, heavy metal, alternative metal, sludge metal, hard rock, vaihtoehtorock
Kotipaikka	Seattle, Yhdysvallat
Laulukieli	englanti
Jäsenet	William DuVall, laulu, rytmikitara (2006–) Jerry Cantrell, soolo- ja rytmikitara, laulu (1987–2002, 2005–) Mike Inez, basso, taustalaulu (1993–2002, 2005–) Sean Kinney, rummut, taustalaulu (1987–2002, 2005–)
Entiset jäsenet	Layne Staley, laulu, rytmikitara (1987–2002) Mike Starr, basso, taustalaulu (1987–1993)
Levy-yhtiö	Columbia Records, 1990–
Aiheesta muualla
Kotisivut
Infobox OKNimi-testi OK

Alice in Chains on yhdysvaltalainen rockyhtye, jonka kitaristi Jerry Cantrell ja rumpali Sean Kinney perustivat Seattlessa Washingtonissa vuonna 1987. Yhtyeen alkuperäisen kokoonpanon täydensivät basisti Mike Starr, jonka korvasi yhtyeeseen vuonna 1993 liittynyt Mike Inez,^[1] sekä laulaja Layne Staley, jonka aiemmalta, Alice N’ Chains -nimiseltä glam metal -yhtyeeltä Alice in Chains peri nimensä. Alice in Chains hajosi Layne Staleyn kuoleman jälkeen vuonna 2002, mutta vuonna 2005 yhtyeen muut jäsenet palasivat yhteen ja jatkoivat soittamista uuden laulajan, William DuVallin kanssa.^[2]

Alice in Chains yhdistetään usein tiiviisti grunge-tyylilajiin, mutta yhtyeen musiikissa on läsnä vaikutteita myös esimerkiksi heavy metalista. Eräs yhtyeen tummanpuhuvaksi ja raskaaksi luonnehditun soundin keskeisimmistä elementeistä on laulaja Layne Staleyn, sekä myöhemmin William DuVallin, ja kitaristi Jerry Cantrellin yhdessä laulamat harmoniat.^[1][3] Alun perin vain taustoja laulaneen Jerry Cantrellin rooli yhtyeen toisena laulajana kasvoi vuoden 1992 akustisen EP-levyn Sap tekemisen myötä.^[3]

Alice in Chains nousi kansainväliseen suosioon 1990-luvun alussa, ja yhtyeestä tuli eräs aikansa merkittävimmistä grunge- ja rockyhtyeistä.^[2] 1990-luvulla yhtye levytti kolme studioalbumia: Facelift (1990), Dirt (1992) ja Alice in Chains (1995). Laulaja Layne Staleyn yksityiselämän vaikeudet, kuten esimerkiksi vaikea päihderiippuvuus,^[4] kuitenkin varjostivat yhtyeen uraa ja pakottivat yhtyeen lopettamaan keikkailun vuonna 1996.^[2][5] Alice in Chainsin ura päättyi väliaikaisesti Staleyn kuoltua vuonna 2002, mutta yhtyeen elossa olevat jäsenet palasivat yhteen vuonna 2005,^[5] ja Staleyn paikan yhtyeen keulilla otti vuonna 2006 William DuVall.^[2] Yhtye on sittemmin julkaissut kolme uutta studioalbumia, joista uusin on Rainier Fog (2018).

Alice in Chainsin levyjä on myyty kansainvälisesti yli 30 miljoonaa kappaletta, joista yli 14 miljoonaa pelkästään Yhdysvalloissa. Yhtye on julkaissut urallaan yhteensä kuusi studioalbumia, kolme EP-levyä ja livealbumia, neljä kokoelma-albumia, kaksi DVD-tallennetta sekä 32 singleä ja 43 musiikkivideoa. Yhtyeen singleistä yhteensä 18 on noussut Yhdysvalloissa Mainstream Rock -singlelistalla kymmenen parhaan joukkoon,^[6] ja viisi edelleen ykkössijalle.^[6] Yhtye on ollut myös ehdokas Grammy-palkinnon saajaksi yksitoista kertaa.

1. ↑ ^{a b} Riikonen, Petteri: Alice in Chains -yhtyeen lehdistötilaisuudessa 1993 paloi tupakka ja uumoiltiin krapulaa yle.fi. 24.8.2018. Yleisradio. Viitattu 14.7.2020.
2. ↑ ^{a b c d} Alice In Chains palaa esiintymislavoille mtvuutiset.fi. 28.2.2006. MTV Uutiset. Viitattu 14.7.2020.
3. ↑ ^{a b} Siltanen, Vesa: ”Layne patisti minua laulamaan enemmän ja enemmän” – Jerry Cantrell kertoo, miten Alice In Chains kehittyi kahden laulajan bändiksi soundi.fi. 25.4.2017. Soundi. Viitattu 14.7.2020.
4. ↑ Prato, Greg: Layne Staley – Biography & History allmusic.com. AllMusic. Viitattu 14.7.2020. (englanniksi)
5. ↑ ^{a b} Väntänen, Ari: ”Minun piti soittaa vain yksi rundi, mutta tässä sitä ollaan vielä 25 vuotta myöhemmin” – laajassa haastattelussa Alice in Chainsin basisti Mike Inez inferno.fi. 24.12.2018. Inferno. Viitattu 14.7.2020.
6. ↑ ^{a b} Alice in Chains Chart History billboard.com. Billboard. Viitattu 14.7.2020. (englanniksi)