Alppila (ravintola)

Alppila (ruots. Alphyddan) oli Helsingin nykyisen Alppipuiston alueella vuosina 1870–1951 toiminut ravintola. Ravintola Alppila tunnettiin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa siitä, että vappuna Helsingin suomenkieliset ylioppilaat kokoontuivat sinne juhlimaan.^[1]

Ravintolan rakennutti vuonna 1870 kauppaneuvos Henrik Borgström, jonka johtama yksityinen Töölön puistoyhtiö kunnosti ympäröivää seutua puistoksi.^[1] Tuolloin vielä kaukana kaupungin ulkopuolella sijainnut alue tunnettiin nimellä Alppi (Alpen) kallioisen maastonsa vuoksi.^[2] Alkuperäisen ravintolarakennuksen suunnitteli arkkitehti Hampus Dalström. Hirsirakennus sijaitsi kallion laella ulottuen osittain kielekkeen yli. Ravintola tuhoutui tulipaloissa vuosina 1875 ja 1897, mutta rakennettiin kummallakin kerralla uudelleen samalle paikalle arkkitehti Theodor Deckerin laatimien piirustusten mukaan. Uusi rakennus oli alkuperäistä suurempi ja sen sveitsiläistyylinen arkkitehtuuri koristeellisempaa.^[1]

Alppila paloi kolmannen kerran 8. lokakuuta 1951, ja tällä kertaa sitä ei enää rakennettu uudelleen. Ravintolan kivijalkaan liittynyt pieni näköalatasanne on säilynyt Alppipuistossa Tivolitien lähellä.^[3]

Ravintola Alppilasta tuli suomenkielisten ylioppilaiden vapunviettopaikka 1880-luvulla, kun taas ruotsinkieliset ylioppilaat jatkoivat kokoontumista perinteisessä ravintola Kaisaniemessä. Kieliriidan vuoksi suomenkieliset eivät halunneet juhlia samassa paikassa ruotsinkielisten kanssa. Vuonna 1927 suomenkielisten ylioppilaiden vappujuhlat siirrettiin Tekniikan Ylioppilaiden aloitteesta Kaivopuistoon. Alppilan puutteita olivat teekkarien mukaan likaiset tiet, kalliit hinnat ja asiakkaiden huono kohtelu.^[4] Ravintola Alppila oli kuitenkin suosittu edustusjuhlien järjestämispaikka tasokkaan tarjoilunsa ja viereisen musiikkilavan orkesteriesitysten ansiosta.^[1]

1. ↑ ^{a b c d} Maisema-arkkitehtitoimisto Näkymä: Eläintarhan alueen ympäristöhistoriallinen selvitys, s. 20–22. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto 2013.
2. ↑ Kaija Hackzell: Viertotietä itään ja länteen – Helsingin vanhoja kortteleita 3, s. 136–138. Sanoma, Helsinki 1988.
3. ↑ Alppipuisto Vihreät sylit, Helsingin kaupunkiympäristön toimiala. Viitattu 19.9.2019.
4. ↑ Tiina Metso: Teekkariwapun vaiheet (Arkistoitu – Internet Archive) TEK-verkkolehti 30.4.2014. Viitattu 19.9.2019.