Alvin Plantinga | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Alvin Carl Plantinga |
Syntynyt | 15. marraskuuta 1932 Ann Arbor, Michigan |
Koulutus ja ura | |
Koulukunta | Länsimainen filosofia |
Aiheesta muualla | |
philosophy.nd.edu/people/alvin-plantinga | |
Alvin Carl Plantinga (s. 15. marraskuuta 1932 Ann Arbor, Michigan) on yhdysvaltalainen analyyttinen filosofi, joka toimi aikaisemmin John A. O'Brien filosofian professorina Notre Damen yliopistossa. Hänet tunnetaan epistemologiaa, metafysiikkaa, uskonnonfilosofiaa ja apologetiikkaa koskevista tutkimuksistaan.
Plantinga on kristitty ja hänet tunnetaan siitä, että hän käyttää analyyttisen filosofian menetelmiä puolustaakseen kristinuskon perusvakaumuksia. Hänet tunnetaan erityisesti argumentistaan, jonka mukaan Jumalaa koskeva tieto voi olla perususkomus, joka ei vaadi argumenttia, samaan tapaan kuin ihmiset yleensä uskovat tietävänsä ilman erityistä argumenttia, että muita tietoisia olentoja on olemassa. Hän on myös argumentoinut, ettei pahuuden ja kärsimyksen olemassaolo ole loogisessa ristiriidassa sen kanssa, että on olemassa kaikkivaltias, kaikkitietävä ja täydellisen hyvä Jumala.[1]
Plantinga on kalvinisti siitä huolimatta, että toimii professorina katolisessa Notre Damen yliopistossa. Kuten Richard Swinburne, Plantinga edustaa kristillistä apologetiikkaa.
Alvin Plantinga on myös osoittanut tukensa "älykkäälle suunnittelulle" vedoten muun muassa siihen, että Michael Behe on toistuvasti kertonut hyväksyvänsä evoluution ja ainoastaan kiistänyt ohjaamattoman evoluution.[2] Viimeisimmässä kirjassaan Where the Conflict Really Lies: Science Religion and Naturalism (Oxford University Press 2011) Plantinga kuitenkin ehdottaa, että Behen ajatukset olisi paras ymmärtää mieluummin älykkään suunnitelman diskurssina kuin varsinaisena argumenttina älykkään suunnittelun puolesta. Älykkään suunnittelun diskurssi antaa informaatiota, joka aktivoi ihmisen välittömän kokemuksen luonnon suunnitelmallisuudesta. Plantinga pitää loogisesti mahdollisena, että Jumala on luonut eläinkunnan moninaisuuden käyttäen hyväkseen darwinistista evoluutiomekanismia, mutta hän ei pidä tätä vaihtoehtoa kaikkein todennäköisimpänä.
Plantinga on voittanut Templeton-palkinnon vuonna 2017.[3]