![]() | |
![]() | |
Amfoterisiini B
| |
Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
(1R,3S,5R,6R,9R, 11R,15S,16R,17R,18S,19E,21E, 23E,25E,27E,29E,31E,33R,35S,36R,37S)-33-[(3-amino-3,6-dideoksi- β-D-mannopyranosyyli)oksi]- 1,3,5,6,9,11,17,37-oktahydroksi-15,16,18-trimetyyli-13-okso-14,39-dioksabisyklo[33.3.1]nonatriakonta- 19,21,23,25,27,29,31-heptaeeni-36-karboksyylihappo | |
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
ATC-koodi | A01 |
PubChem CID | |
DrugBank | |
Kemialliset tiedot | |
Kaava | C47H73NO17 |
Moolimassa | 924.079 g/mol |
Fysikaaliset tiedot | |
Sulamispiste | 170 °C alkaa hajoamaan sulamatta[1] |
Liukoisuus veteen | liukenematon[1] |
Farmakokineettiset tiedot | |
Hyötyosuus | ? |
Proteiinisitoutuminen | 95–99 %[2] |
Metabolia | erittyy hajoamatta[2] |
Puoliintumisaika | 13–27 h[2] |
Ekskreetio | munuaiset, sappi[2] |
Terapeuttiset näkökohdat | |
Raskauskategoria |
? |
Reseptiluokitus |
|
Antotapa | infuusio tai muu pistos[3] |
Amfoterisiini B on makrolidi. Se on sieni- ja alkueläinlääke.[3] Sitä käytetään Suomessa ja muissakin maissa lähinnä vain vakaviin sieni- tai alkueläintulehduksiin sairaalahoidon yhteydessä. Se annetaan esimerkiksi infuusiona.[4][3]
Amfoterisiiniä B voidaan käyttää muun muassa vakavaan hiivatulehdukseen, mukormykoosiin, Aspergillus- ja punahometartuntoihin eli fusarioosiin. Tarkempia esimerkkejä ovat viskeraalinen leishmaniaasi ja sienten tai alkueläinten aiheuttamat aivokalvontulehdukset.[3]
Streptomyces nodosus -aktinobakteerit tuottavat amfoterisiiniä B, joista sitä voidaan eristää.[5]
<ref>
-elementti;viitettä
:m
ei löytynyt<ref>
-elementti;viitettä
:2
ei löytynyt