Osa artikkelisarjaa |
Kristillinen mystiikka |
---|
Anakoreetti, myös 'anakoriitti' tai 'ankoriitti', (englanniksi naispuolinen 'anchoress') (kreikan sanasta anakhoretes 'se joka on vetäytynyt maailmasta', verbistä anakhoreo 'vetäytyä', 'astua syrjään'[1]) tarkoittaa ihmistä, joka uskonnollisista syistä vetäytyy sekulaarista yhteiskunnasta voidakseen viettää intensiivisesti rukoukseen keskittynyttä, askeettista ja olosuhteiden salliessa eukaristiakeskeistä elämää. Termi on käytössä erityisesti eriteltäessä eri (yleensä kristillisen) asketismin muotoja: anakoreetti on vetäytynyt maailmasta yksinäisyyteen osana omaa askeettikilvoitteluaan, kenobiitti puolestaan kilvoittelee yhteisön jäsenenä, nunnana tai munkkina. Näiden lisäksi on myös muita asketismin muotoja, esimerkiksi alkukristillisyydessä mahdollinen kilvoittelutapa oli kotiasketismi, eristäytyminen omaan tai perheen kotiin.
Anakoreettinen elämä on yksi varhaisimmista kristillisen munkkiuden muodoista. Se on ehkä parhaiten tunnettu arkeologisista ja kirjallisista todisteista, joita sen olemassaolosta keskiajan Englannissa on säilynyt. Nykyään se on yksi pyhitetyn elämän muodoista roomalais-katolisessa kirkossa, ja sitä koskevat samat normit kuin vihittyä erakkoelämää[2].