Antiikin Kreikan keramiikka

Mustakuviotekniikalla koristeltu amfora, n. 530–520 eaa., ja punakuviotekniikalla koristeltu amfora, n. 500 eaa. Metropolitan Museum of Art.

Antiikin Kreikan keramiikka (m.kreik. ἡ κεραμικὴ (τέχνη), hē keramikē (tekhnē)^[1] < κέραμος, keramos, ’savi’)^[2] käsitti poltetusta savesta tehdyt astiat, lamput ja muut esineet. Astioita, joista käytetään yleisnimitystä vaasi (ἀγγεῖον, angeion, lat. vas),^[3] käytettiin arkikäytössä ruoan ja nesteiden kuljetuksessa, säilytyksessä ja tarjoilussa, mutta niillä oli usein myös erityinen seremoniallinen merkitys. Keramiikkataiteessa keskeistä oli vaasien maalauskuviointi. Keramiikan tutkimuksesta on tullut tärkeä osa antiikintutkimusta.^[4][5]

Kreikkalaisen maailman varhaisimmat käsin tehdyt keraamiset esineet ajoittuvat neoliittiselle kivikaudelle noin 5000 eaa. Dreijaa eli savenvalajan pyörää alettiin käyttää Manner-Kreikan minyalaisten parissa keskisellä pronssikaudella noin 2000 eaa. ja Kreetan minolaisessa kulttuurissa noin 1900 eaa.^[4] Antiikin ajan keramiikka alkoi nousta protogeometriselta kaudelta noin 1000 eaa. lähtien. Myöhemmin keramiikan tuotantoa hallitsi Korintissa tuotettu korinttilainen keramiikka, mutta Ateenassa tuotettu attikalainen keramiikka syrjäytti sen 500-luvulla eaa. Attikalainen keramiikka saavutti huippukautensa myöhäisellä arkaaisella ja varhaisella klassisella kaudella noin 570–440 eaa. mutta taantui tämän jälkeen samalla, kun keramiikantuotannon painopiste siirtyi muualle.^[5][6]

Vaasien muotoilu ja koristelu vaihtelivat eri aikoina, ja siten niiden perusteella antiikin Kreikan historiaa voidaan tutkimuksessa jakaa kulttuurikausiin ja -alueisiin.^[4] Keramiikka säilyy hyvin, ja siksi se on arkeologisissa löydöksissä yliedustettuna suhteessa monista muista materiaaleista, kuten kankaasta, metallista ja puusta, tehtyihin esineisiin.^[7] Näistä syistä löydetyt keramiikan osat ovat erittäin tärkeitä eri rauniovaiheiden ajoittamisen kannalta. Lisäksi keraamisten tuotteiden levinneisyys antaa tutkijoille tärkeää tietoa ajan kauppasuhteista ja -reiteistä, joten ne ovat sirpaleinakin arkeologeille tärkeä informaation lähde. Kuva-aiheista saadaan tietoa tuon ajan uskonnollisesta elämästä ja arjen tapakulttuurista sekä muun muassa urheilusta, merenkulusta, tarustosta ja sodankäynnistä.^[4]

Vaasimaalaukset ovat nykyisin tärkein esimerkki varhaisesta kreikkalaisesta maalaustaiteesta. Kreikkalaisille itselleen vaasimaalaukset olivat vähempimerkityksisiä kuin seinä- ja paneelimaalaukset, joista on säilynyt nykaikaan vain vähäisiä esimerkkejä, siinä missä keramiikkaa tunnetaan runsain mitoin.^[6] Merkittävimpiä maalaustyylejä olivat mustakuvio- ja punakuviotekniikka.

1. ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: κεραμικός A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
2. ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: κέραμος, ὁ A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
3. ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: ἀγγεῖον, τό A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
4. ↑ ^{a b c d} Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Keramiikka”. Teoksessa Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 257–258.
5. ↑ ^{a b} Cartwright, Mark: Ancient Greek Pottery Ancient History Encyclopedia. Viitattu 20.1.2020. (englanniksi)
6. ↑ ^{a b} Rodgers 2017, s. 357.
7. ↑ Shapes Classical Art Research Center, University of Oxford. Arkistoitu 28.1.2012. Viitattu 20.1.2010. (englanniksi)