Johan Jacob Ahrenberg, Anton Wilhelm Arppe, Charles Bassi, Johan Zacharias Blackstadius, Edla Blommér, Erik Cainberg*, Theodor Decker, Robert Wilhelm Ekman*, Erik Enroth, Gustaf Wilhelm Finnberg, Johan Erik Hedberg, Johan Gustav Hedman, Gustaf Erik Hedman, Theodor Höijer, Karl Emanuel Jansson, Johan Knutson, Unto Koistinen, Helmi Kuusi, Aleksander Lauréus*, Johan Erik Lindh, Frans Wilhelm Lüchow, Erik Johan Löfgren, Karl Peter Mazér, Hjalmar Munsterhjelm, Martti Mäki, Victorine Nordenswan, Johan Oldenburg, Antero Olin, Erik Palmstedt, Jacob Rijf, Mathilda Rotkirch, Carl Axel Setterberg, Carl Eneas Sjöstrand, Frans Sjöström, Anita Snellman, Erland Stenberg, Johan Henrik Strömer, Emanuel Thelning, Isak Wacklin, Ferdinand von Wright, Magnus von Wright, Wilhelm von Wright
* agré
Anton Wilhelm Arppe (31. toukokuuta 1789 Kitee – 29. toukokuuta 1862 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti.[1]
Arppe opiskeli Tukholman taideakatemiassa vuosina 1806–1810 ja toimi vuosina 1809–1810 Tukholman yli-intendentinkonttorissa ylimääräisenä konduktöörinä. Arppe nimitettiin 11. joulukuuta 1810 konduktööriksi Suomen Yleisten rakennusten intendentinkonttoriin, joka oli Suomen sodan jälkeen perustettu. Yhdessä Charles Bassin kanssa Arppe sai huolehdittavakseen sodan tuhojen korjauksen ja monien uusien julkisten rakennusten suunnittelemisen. Helsingin uudelleenrakennusta varten oli perustettu oma toimikunta, jonka johtoon oli määrätty J. A. Ehrenström.[1]
Arppe ehti toimia intendentinkonttorissa vielä Carl Ludvig Engelin ja Ernst Lohrmannin johtajakausilla. Arppe erosi intendentinkonttorin palveluksesta 12. syyskuuta 1844.[1]