Assemblaasi (ransk. assemblage, kooste) eli esinekooste[1] on taiteessa kollaasin kolmiulotteinen vastine, useista esineistä koottu taideteos.[2] Ensimmäisiä assemblaasin tekijöitä olivat kubistit. Picasso kokeili vuonna 1912 uutta tekniikkaa teoksessaan Kitara.[3] Hän käytti siinä paperia, pahvia ja narua, jota hän leikkasi ja liimasi yhteen. Myöhemmin hän teki Kitara-teoksesta uuden version metallilevystä.[4][5]
Assemblaasin omaksuivat myös dadaistit ja surrealistit, kuten Kurt Schwitters ja Marcel Duchamp,[6][7] ja 1960-luvulla uusrealistit.[8] 1950-luvun alusta lähtien Louise Nevelson tuli tunnetuksi tekemillään laatikkomaisilla assemblaaseilla, joihin hän käytti löytämiään esineitä, kuten huonekalujen osia ja jäännöspaloja, jotka hän useimmiten maalasi yksivärisiksi mustalla, valkoisella tai kullanvärisellä maalilla.[9]
<ref>
-elementti; viitettä Tieteen.termipankki
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä Aalto.Väitös
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä MoMA.1
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä MoMA.2
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä TS.Leikkikalut
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä Tate.Assemblage
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä Heittäydy.vapauteen
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä Artnet.Nevelson
ei löytynyt