Astemitta

Astemitta (tunnetaan myös nimellä kulmamitta) on pääasiassa geometriassa käytetty apuväline, jolla voidaan mitata kulman suuruus sekä piirtää halutun suuruinen kulma. Astekulmamitta on harpin kisäksi geometristen muotojen mittauksessa ja piirtämisessä hyödynnettäviä välineitä.^[1]

Yleisesti käytettyjä pienikokoisia astemittoja, joilla piirretään tietyn kokoisia kulmia paperille tai mitataan niitä, ovat kolmioviivaimet eli geokolmiot sekä astelevyt, joita hyödynnetään matemaattisissa piirroksissa.^[2] Suorakulmalla voi mitata 90 asteen kulmia. Teknisten töiden suunnitelmia varten tehtäviin mittauksiin hyödynnetään myös suuntaispiirrintä, työntömittaa ja kääntökulmaa.^[3] Navigoinnissa on varsinkin menneinä aikoina käytetty ensinastrolabia 1100 alkaen ja myöhemmin sekstanttia 1700-luvulta alkaen, joilla mitataan horisontin yläpuolella olevan taivaankappaleen korkeuskulma horisontista. Esimerkiksi keskipäivällä sekstantilla voi auringon avulla määrittää leveysasteensa.^[4]

Pituusasteen määritykseen käytetty laite oli tarkkuuskello, kronometri. Tästä johtuvat vanhoissa kartoissa esiintyvät suuret virheet itä-länsi-suunnassa: kellot olivat silloin epätarkkoja. Pohjantähden korkeuskulman mittaus oli yksinkertaisempaa eivätkä mittaukset olleet toisistaan riippuvia. Pohjantähden korkeuskulma horisontista ilmoittaa suoraan paikan leveysasteen. Nykyisin kronometrejä testataan ja tarkkuutta pyritään kehittämään. On havaittu, että kvartsikellot ovat mekaanisia kelloja tarkempia.^[5]

Astemittoihin kuuluvilla astekulmilla eli asteviivaimilla mitataan kulmia ja niitä hyödynnetään myös rakennustöissä.^[6]

1. ↑ Astemitat, harpit IKH. Viitattu 6.7.2024.
2. ↑ Maped 25 cm geokolmio/astemitta Kärkkäinen. Viitattu 6.7.2024.
3. ↑ Raoul Johnsson: Tekniset käden taidot, osa 1, s. 36. Weilin+Göös, 2005. ISBN 951-0-30215-5
4. ↑ Lyhyt historia Turun navigaatioseura. Viitattu 6.7.2024.
5. ↑ Kronometri Rannekello.fi. Viitattu 6.7.2024.
6. ↑ Säädettävä astekulma/viivain 550 mm Motonet Oy. Viitattu 6.7.2024.