Automatic for the People R.E.M. | ||
---|---|---|
Studioalbumin tiedot | ||
Äänitetty | Bearsville Studios, Criteria Recording Studios, John Keane Studio, Kingsway Studio, Bosstown Recording Studios 1991–1992 | |
Julkaistu | 6. lokakuuta 1992 | |
Tuottaja(t) | Scott Litt ja R.E.M. | |
Tyylilaji | Alternative rock/Pop | |
Kesto | 48.52 | |
Levy-yhtiö | Warner Bros. Records | |
R.E.M:n muut julkaisut | ||
Out of Time 1991 |
Automatic for the People 1992 |
Monster 1994 |
Automatic for the People on vuonna 1992 julkaistu R.E.M:n kahdeksas studioalbumi.
Alkuperäisenä ajatuksena oli tehdä enemmän rock-suuntautunut levy kuin edellisestä Out of Timesta, mutta tuloksena oli kuitenkin keskitempoinen ja akustispainotteinen albumi, josta tuli yhtyeen toistaiseksi myydyin ja arvostetuin levy - ja jälleen ilman maailmankiertuetta kuten edellisellä albumillakin. Yhtye antoi ainoastaan radioasemahaastatteluja loka-marraskuussa 1992. Albumi sai nimensä athenslaisen lounasravintolan Weaver D’s Delicious Fine Foodsin motosta Automatic for the people.
Led Zeppelinin entinen basisti John Paul Jones teki uransa toiset jousisovitukset tälle levylle. Hän oli mukana lauluilla ”Drive”, ”The Sidewinder Sleeps Tonite”, ”Everybody Hurts” ja ”Nightswimming”.
Albumilta klassikkohiteiksi ovat nousseet ”Everybody Hurts”, ”Drive” ja Andy Kaufman -tribuutti ”Man on the Moon”. Edellisvuoden Out of Timen ja ”Losing My Religion” -hitin vanavedessä Automatic for the People nousi Yhdysvaltojen albumilistalla toiseksi myyden siellä yli neljä miljoonaa kappaletta. Isossa-Britanniassa levy oli useita viikkoja listaykkösenä. Suomessa albumi oli parhaimmillaan kakkosena.
Vuonna 1997 Automatic for the People valittiin HMV:n, Channel 4:n, The Guardianin ja Classic FM:n järjestämässä Vuosituhannen musiikki -äänestyksessä kaikkien aikojen 18. parhaaksi albumiksi. Vuonna 1998 Q-lehden lukijat valitsivat sen kolmanneksi. Vuonna 2003 albumi oli Rolling Stonen 500 suurimman levyn listalla sijalla 247.