Autuas tarkoittaa kristinuskossa pelastettua[1] tai yliluonnollisella tavalla onnellista.[2] Kreikankielisessä Uudessa testamentissa käytetään sanaa makarios, ’autuas, ikuisesti onnellinen’. Sanaa käytettiin tilasta, kun saa olla Jumalan yhteydessä.[3] Sana makarismi tarkoittaa autuaaksi ylistämistä tai julistamista. Sitä käytetään erityisesti Jeesuksen vuorisaarnan kohdasta, jossa ovat kuuluisat autuaaksi julistamiset.[4][5]
»”Autuaita ovat hengessään köyhät,
sillä heidän on taivasten valtakunta. 4 Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen. 5 Autuaita kärsivälliset: he perivät maan. 6 Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan. 7 Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan. 8 Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan. 9 Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen. 10 Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.
11 ”Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa.»
(Matt. 5:3-11)
Hepreassa ja kreikassa on kaksi sanaa, jotka suomennetaan sanalla ”autuas”. Kreikan ja heprean kielellä sanat vastaavat toisiaan. Siksi onkin tärkeätä ymmärtää niiden eroavaisuudet. Toisen näistä kreikan sanoista, sanan eulogeō, taustalla on Vanhassa testamentissa heprean sana bĕrăkă. Eulogeō ei esiinny autuaaksijulistuksissa. Sitä käytetään rukouksessa, kun jumalanpalveluksen johtaja pyytää Jumalalta jotakin siunausta, jota henkilö tai yhteisö häneltä hartaasti odottaa. Eulogeō sopii pyyntöihin ”Herra, siunaa sairaita” tai ”Herra, siunaa lapsia”.
Heprean āsîr ja kreikan makarios ovat sanoja, joita Raymond Brownin mukaan ei sukulaissanoineen käytetä toivotuksissa ja siunauksissa. Ne ilmaisevat pikemminkin jo olemassa olevaa onnen ja autuuden tilaa, toisin sanoen ”hengellisyyden laatua, joka on jo olemassa”.
Hauck kirjoittaa: ”Sanan makarios erityispiirre on Uudessa testamentissa se, että se viittaa erittäin voimakkaasti siihen erityiseen uskonnolliseen iloon, jonka ihminen saa päästessään osalliseksi Jumalan valtakunnan pelastuksesta.
Kreikassa ”onnellinen” on makários, jota arkikielessä käytettiin varsinaisesti jumalien ylimaallisesta onnentilasta
Katolisessa kirkossa autuaaksi julistaminen eli beatifikaatio on pyhäksi julistamisen eli kanonisoinnin ensimmäinen vaihe.[6]
Professori Miikka Ruokasen mukaan vanhoillislestadiolaisuudessa autuutta on käytetty pakotteena, jonka menettämisen uhalla "seurakunnan päätöksiä" eli muun muassa elämäntapoihin liittyviä oppeja on noudatettava.[7]
Muslimit uskovat, että seuraus heille, jotka uskovat Allahin ykseyteen ja tottelevat häntä, on paratiisi ja autuas ikuinen elämä.[8]
Intialaisen mystikon Oshon mukaan autuus on eri asia kuin onnellisuus. Hän pitää valaistumisen tilaa autuutena. Autuus ei johdu mistään, eikä se tarvitse mitään syytä ilmetäkseen, vaan se on kontingentti. Onnellisuus voidaan kadottaa, mutta autuutta ei. Valaistuneella ei ole mitään tavoitteita eikä mitään menetettävää, koska häntä ei enää ole.[9][vanhentunut linkki]