Avesta | |
---|---|
Kappale avestan kieltä |
|
Oma nimi | 𐬎𐬞𐬀𐬯𐬙𐬀𐬎𐬎𐬀𐬐𐬀𐬉𐬥𐬀 |
Muu nimi | zend |
Tiedot | |
Alue | Persia |
Puhujia | 0 |
Kirjaimisto | avestalainen kirjaimisto |
Kielitieteellinen luokitus | |
Kielikunta | indoeurooppalaiset kielet |
Kieliryhmä |
indoiranilaiset kielet – iranilaiset kielet[1] |
ISO 639-3 | ave |
Avestan kieli (aikaisemmin myös zend) on zarathustralaisuuden pyhässä kirjassa Avestassa käytetyn kuolleen iranilaisen kielen nimitys. Intian parsit kutsuvat sitä pehleviksi.[2]
Avestan kieli on vanhin tunnettu iranilainen kirjakieli. Se sisältää sekä länsi- että itäiranilaisia aineksia. Tekstien katsotaan yleensä syntyneen Keski-Aasiassa tai Khorasanin maakunnassa. Avesta jakautuu kahteen historialliseen kielimuotoon: gathaan, jolla on kirjoitettu Zarathustran laatimina pidetyt hymnit, sekä nuorempaan avestan kieleen. Ne perustuvat ilmeisesti eri murteisiin.[2]
Avesta on kodifioitu varsin myöhään, sassanidien hallituskaudella 300-luvun lopussa tai 500-luvun puolivälissä. Tuolloin sen jo kuollutta kieltä käytettiin vain zarathustralaisten jumalanpalveluksessa. Kodifikaation yhteydessä Avestaa varten laadittiin erityinen keskipersiaan perustuva kirjaimisto, joka sisältää noin 50 merkkiä. Vanhimmat säilyneet käsikirjoitukset ovat 1200–1300-luvuilta.[3]
Avestalainen kirjaimisto poistui käytöstä 600-luvulla Persian käännyttyä islaminuskoon.[4] Myöhemmin avestaa on kirjoitettu arabialaisilla tai gudžaratilaisilla kirjaimilla.[5]