B12-vitamiini

B12-vitamiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
?
Tunnisteet
CAS-numero	68-19-9
ATC-koodi	B03BA01
PubChem CID	16212801
DrugBank	DB00115
Kemialliset tiedot
Kaava	C63H88CoN14O14P
Moolimassa	1 355,365 g/mol
Fysikaaliset tiedot
Tiheys	0,4–0,8[1] g/cm³
Sulamispiste	300 °C [1]
Liukoisuus veteen	Liukoinen (noin 12,5 g/l)[1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus	Nieltynä 50 % < 0,5 μg, 20 % 1 μg, ~1 % 500 μg;[2] lihaspistoksena 100 % 3 µg, 93 % 40 µg, 15 % 1 000 µg[3]
Proteiinisitoutuminen	70–80 %[4]
Metabolia	?
Puoliintumisaika	350–400 pv[4]
Ekskreetio	Sappi ja vähemmässä määrin virtsa[4]
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria	C(US)[5]
Reseptiluokitus	itsehoitovalmiste (FI)
Antotapa	Nieltynä; nenäsuihkeena; pistoksena lihakseen, ihon alle tai verenkiertoon[5]

B₁₂-vitamiinit ovat vitamiineja ja ryhmä substituoidun korriinirenkaan ja 5,6-dimetyylibentsimidatsolin ribonukleotidin muodostamia aineita, joissa renkaan keskelle on kuudesta kohtaa oktaedrisesti sitoutunut koboltti-ioni. Ioniin sitoutunut kuudes ryhmä eli ligandi vaihtelee ja kaikkia tämän rakenteen omaavia aineita sanotaan kobalamiineiksi, vaikka ne eivät toimisi vitamiineina. Eri kobalamiineja on luonnossa yli 20, joista osa ei kuitenkaan toimi eläimillä B₁₂-vitamiinina tai ne imeytyvät huonosti. Syanokobalamiini on yleisin lisäravintoaineisiin lisätty B₁₂-vitamiini, mutta sitä ei juuri ole luonnossa.^[6]

B₁₂-vitamiinia esiintyy lähinnä eläinkunnan tuotteissa,^[4] ja sitä voi kertyä ylimäärin joidenkin eliöiden kudoksiin. Ihmisten B₁₂-varastot kestävät noin 3–5 vuotta.^[7]

B₁₂:tä tuottavat vain tietyt bakteerit ja arkeonit aerobisesti tai anaerobisesti omiin tarpeisiinsa.^[8] Useimmat aitotumaiset, joihin myös ihmiset ja kaikki muut eläimet kuuluvat, eivät tuota B₁₂:tä, mutta tarvitsevat sitä elääkseen. Poikkeuksena ovat tietyt levät, jotka muuntavat syanobakteerien tuottamaa pseudokobalamiinia paitsi itsellään myös eläimilläkin vitamiinitoimintoiseksi B₁₂:ksi. Kasvit ja sienet eivät tarvitse tai tuota B₁₂:tä.^[9] Nautojen ja monien muiden märehtijöiden pötsimikrobit tuottavat kylliksi B₁₂:tä eläimen tarpeeseen, mutta mikrobisynteesi riippuu eläimen koboltin ravintosaannista.^[4]

1. ↑ ^{a b c} Safety and efficacy of vitamin B12 (in the form of cyanocobalamin) produced by Ensifer spp. as a feed additive for all animal species based on a dossier submitted by VITAC EEIG. EFSA Journal, 2018, 16. vsk, nro 7. doi:10.2903/j.efsa.2018.5336 Artikkelin verkkoversio.^{[vanhentunut linkki]}
2. ↑ C Paul, DM Brady: Comparative bioavailability and utilization of particular forms of B12 supplements with potential to mitigate B12-related genetic polymorphisms. Integrative Medicine: A Clinician's Journal, 2017, 16. vsk, nro 1, s. 42–49. PubMed:28223907 ISSN 1546-993X Artikkelin verkkoversio.
3. ↑ Obeid, s. 17
4. ↑ ^{a b c d e} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä f ei löytynyt
5. ↑ ^{a b} Vitamin B12 Drugs.com. Viitattu 5.5.2019.
6. ↑ B Caballero et al: Encyclopedia of food sciences and nutrition, s. 1419–1426. (2. painos) Academic Press, 2003. ISBN 9780122270550 Teoksen verkkoversio.
7. ↑ Combs, s. 474, 477
8. ↑ H Fang, J Kang, D Zhang: Microbial production of vitamin B12: a review and future perspectives. Microbial Cell Factories, 2017, 4. vsk, nro 16. PubMed:28137297 doi:10.1186/s12934-017-0631-y ISSN 1475-2859 Artikkelin verkkoversio.
9. ↑ A Grossman: Nutrient acquisition: the generation of bioactive vitamin B12 by microalgae. Current biology, 2016, 26. vsk, nro 8, s. R319–R321. PubMed:27115686 doi:10.1016/j.cub.2016.02.047 ISSN 0960-9822 Artikkelin verkkoversio.