B12-vitamiini
| |
Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
? | |
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
ATC-koodi | B03 |
PubChem CID | |
DrugBank | |
Kemialliset tiedot | |
Kaava | C63H88CoN14O14P |
Moolimassa | 1 355,365 g/mol |
Fysikaaliset tiedot | |
Tiheys | 0,4–0,8[1] g/cm³ |
Sulamispiste | 300 °C [1] |
Liukoisuus veteen | Liukoinen (noin 12,5 g/l)[1] |
Farmakokineettiset tiedot | |
Hyötyosuus | Nieltynä 50 % < 0,5 μg, 20 % 1 μg, ~1 % 500 μg;[2] lihaspistoksena 100 % 3 µg, 93 % 40 µg, 15 % 1 000 µg[3] |
Proteiinisitoutuminen | 70–80 %[4] |
Metabolia | ? |
Puoliintumisaika | 350–400 pv[4] |
Ekskreetio | Sappi ja vähemmässä määrin virtsa[4] |
Terapeuttiset näkökohdat | |
Raskauskategoria |
C(US)[5] |
Reseptiluokitus | |
Antotapa | Nieltynä; nenäsuihkeena; pistoksena lihakseen, ihon alle tai verenkiertoon[5] |
B12-vitamiinit ovat vitamiineja ja ryhmä substituoidun korriinirenkaan ja 5,6-dimetyylibentsimidatsolin ribonukleotidin muodostamia aineita, joissa renkaan keskelle on kuudesta kohtaa oktaedrisesti sitoutunut koboltti-ioni. Ioniin sitoutunut kuudes ryhmä eli ligandi vaihtelee ja kaikkia tämän rakenteen omaavia aineita sanotaan kobalamiineiksi, vaikka ne eivät toimisi vitamiineina. Eri kobalamiineja on luonnossa yli 20, joista osa ei kuitenkaan toimi eläimillä B12-vitamiinina tai ne imeytyvät huonosti. Syanokobalamiini on yleisin lisäravintoaineisiin lisätty B12-vitamiini, mutta sitä ei juuri ole luonnossa.[6]
B12-vitamiinia esiintyy lähinnä eläinkunnan tuotteissa,[4] ja sitä voi kertyä ylimäärin joidenkin eliöiden kudoksiin. Ihmisten B12-varastot kestävät noin 3–5 vuotta.[7]
B12:tä tuottavat vain tietyt bakteerit ja arkeonit aerobisesti tai anaerobisesti omiin tarpeisiinsa.[8] Useimmat aitotumaiset, joihin myös ihmiset ja kaikki muut eläimet kuuluvat, eivät tuota B12:tä, mutta tarvitsevat sitä elääkseen. Poikkeuksena ovat tietyt levät, jotka muuntavat syanobakteerien tuottamaa pseudokobalamiinia paitsi itsellään myös eläimilläkin vitamiinitoimintoiseksi B12:ksi. Kasvit ja sienet eivät tarvitse tai tuota B12:tä.[9] Nautojen ja monien muiden märehtijöiden pötsimikrobit tuottavat kylliksi B12:tä eläimen tarpeeseen, mutta mikrobisynteesi riippuu eläimen koboltin ravintosaannista.[4]
<ref>
-elementti; viitettä f
ei löytynyt