Babylonin vankeus

Osa artikkelisarjaa
Juutalaisuus
Uskonto Jumala Nimet 613 käskyä Halakha Kabbala Košer Messias Nooan liitto Valittu kansa
Tekstit Tanak Toora Nevi’im Ketuvim Talmud Mišna Gemara Midraš Tosefta Targum Zohar
Perinteet Bar mitsva Berit mila Cheder Hevra kaddiša Ješiva Kipa Menora Mezuza Mikve Pidjon haben Rukoukset Šema Israel Amida Kaddiš Minjan Birkat hamazon Havdala Sapatti Šofar Tallit Tefillin Tzedaka Zeved habat
Pyhät paikat Kaupungit Jerusalem Safed Hebron Tiberias Synagoga Jerusalemin temppelit Ilmestysmaja
Historia Abraham Iisak Jaakob Mooses Aaron Daavid Salomo Israelin kuningaskunta Juudan kuningaskunta Babylonin vankeus 1. juutalaissota 2. juutalaissota Haskala Alija Nyky-Israel Arabien–Israelin konflikti
Suuntaukset Ortodoksinen Haredit Hasidismi Moderni Konservatiivinen Reformistinen Karaiitit Rekonstruktionistinen Humanistinen
Muuta Juutalaiset Sionismi Antijudaismi Antisemitismi Pogromit Holokausti Daavidintähti Juutalainen filosofia Juhlapäivät Roš hašana Jom kippur Sukkot Pesah Šavuot Purim Hanukka Kohen Juutalaisuuden kritiikki Posek Rabbi Rebbe
n k m

Babylonin vankeus (vanhassa raamatunkäännöksessä Baabelin vankeus) oli juutalaisten maanpakolaisuuden ajanjakso Babylonissa Mesopotamiassa. Se alkoi vuonna 597 eaa., jolloin Uus-Babylonian hallitsija Nebukadressar II ensimmäisen kerran valloitti Juudan kuningaskunnan pääkaupungin Jerusalemin ja karkotti juutalaisia Babyloniaan, ja päättyi vuonna 538 eaa. Kyyros Suuren sallittua juutalaisten palata Jerusalemiin.^[1]

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä od ei löytynyt