Baltian maiden miehitys oli Molotov–Ribbentrop-sopimuksen mukainen Baltian maiden miehitys toisen maailmansodan aikana ja niiden muuttaminen neuvostotasavalloiksi.[1] Sopimusta muutettiin 28. syyskuuta 1939 siten, että natsi-Saksa vaihtoi Liettuan suurempaan osuuteen Puolasta, minkä jälkeen koko Baltia kuului Neuvostoliiton etupiiriin. Uuden sopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä sovittiin myös baltiansaksalaisten siirtämisestä. Neuvostoliiton etupiirialueella asuneet Saksan kansalaiset tai saksalaista syntyperää olevat siirrettäisiin Saksaan tai Saksan etupiirialueelle.[2][3]
Noin vuoden mittaisen miehitysjakson jälkeen Saksa valloitti maat 22. kesäkuuta 1941 käynnistyneen laajamittaisen operaatio Barbarossan osana.[4] Neuvostoliitto valtasi ja miehitti maat uudelleen Baltian offensiivissa 1944.[5] Puna-armeijan miehitykseen liittyneet poliittiset järjestelyt vetivät Baltian maat mukaan toiseen maailmansotaa, koska miehitys vaikutti suoraan sodan kulkuun. Kaiken kaikkiaan toinen maailmansota merkitsi Baltian maille katastrofia, jolla oli syvällisiä vaikutuksia kaikilla elämänaloilla. Sodan seurauksena alueen väkiluku laski noin neljänneksellä.[6][7] Toinen neuvostomiehitys jatkui Baltiassa lähes viisi vuosikymmentä ja erotti Viron, Latvian ja Liettuan varsin perusteellisesti läntisen Euroopan kehityksestä.[8]
Maat itsenäistyivät uudelleen vasta vuonna 1991 Neuvostoliiton hajoamisen tuloksena. Suurin osa Neuvostoliiton miehitysarmeijan joukoista poistui Baltiasta vuoden 1991 loppuun mennessä. Samoin poistuivat Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun ja keskushallinnon virkailijat.[9] Venäjän joukot vetäytyivät Baltiasta vuoden 1994 loppuun mennessä[10].
<ref>
-elementti; viitettä :3
ei löytynyt