Barbara Stanwyck

Barbara Stanwyck
Barbara Stanwyck vuonna 1937.
Henkilötiedot
Koko nimi	Ruby Catherine Stevens
Syntynyt	16. heinäkuuta 1907 New York, New York, Yhdysvallat
Kuollut	20. tammikuuta 1990 (82 vuotta) Santa Monica, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti	näyttelijä
Puoliso	Frank Fay (1928–1935) Robert Taylor (1939–1951)
Näyttelijä
Aktiivisena	1922–1986
Merkittävät roolit	Äidin uhraus Kultapoika He uskoivat elämään Jään tänne yöksi Nainen ilman omaatuntoa Paholaisnainen Valitan, väärä numero!
Palkinnot
Oscar-kunniapalkinto 1982 Luovuudesta ja panoksesta näyttämötaiteessa Parhaan naissivuosan Golden Globe 1984 Okalinnut 1986 Cecil B. DeMille 1960 Walk of Fame Emmy 1961 The Barbara Stanwyck Show 1966 The Big Valley 1983 Okalinnut
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Barbara Stanwyck (oik. Ruby Catherine Stevens; 16. heinäkuuta 1907 New York, New York, Yhdysvallat – 20. tammikuuta 1990 Santa Monica, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen näyttelijä. 1930- ja 1940-luvuilla hän kuului Hollywoodin kulta-ajan kirkkaimpiin tähtiin. Stanwyck näytteli sekä draamoissa että komedioissa. Myöhemmin hän loi menestyksekkään uran myös televisiossa. Vuonna 1999 Yhdysvaltain elokuvainstituutti valitsi hänet kaikkien aikojen 11. merkittävimmäksi naisnäyttelijäksi.^[1]

Barbara Stanwyck aloitti uransa näyttämöllä Broadwaylla vuonna 1924 New Yorkissa ja alkoi sen tuoman menestyksen seurauksena saada rooleja myös elokuvista. Vuonna 1927 hän teki elokuvadebyyttinsä newyorkilaisessa elokuvassa Broadway Nights ja muutti Hollywoodiin aloittaakseen kokopäiväisen uran elokuvanäyttelijänä. Hänestä tuli yksi mainekkaiden ohjaajien Cecil B. DeMillen, Fritz Langin ja Frank Capran suosikeista.

Stanwyck esitti usein vahvoja, määrätietoisia, sisukkaita ja dominoiviakin naisia, joista useat olivat femme fataleja. Stanwyck tunnetaan erityisesti film noir -elokuvagenren taitajana. Hän loisti draamaelokuvissa, mutta oli myös taitava komedienne. Hänet muistetaan luultavasti parhaiten Billy Wilderin elokuvasta Nainen ilman omaatuntoa (1944) ja televisiowesternistä The Big Valley (1965–1969), josta hänelle myönnettiin myös Emmy-palkinto. Hän sai sen lisäksi vielä kaksi muuta Emmy-palkintoa ja yhden Golden Globen, mutta elokuva-alan tärkeimpänä pidettyä Oscar-palkintoa hän ei koskaan onnistunut voittamaan, vaikka olikin neljä kertaa ehdokkaana. Stanwyck mainittiinkin usein ”parhaana näyttelijättärenä, joka ei ole koskaan saanut Oscaria”. Stanwyckille myönnettiin viimein kunnia-Oscar vuonna 1982.

Stanwyck päätti lähes 40 vuotta kestäneen elokuvauransa vuonna 1964 ja televisiossa hän näytteli aina vuoteen 1986 asti, jolloin hän päätti koko yli kuusi vuosikymmentä kestäneen uransa. Hän kuoli neljä vuotta myöhemmin Kalifornian Santa Monicassa tammikuussa 1990.

1. ↑ America’s Greatest Legends The American Film Institute (AFI). Arkistoitu 16.7.2011. Viitattu 6.10.2011. (englanniksi)