Bekkerin numerointi

Bekkerin numerointia käytetään viitatessa Aristoteleen säilyneiden teosten tekstikohtiin. Numerointi on nimetty klassisten kielten filologin August Immanuel Bekkerin (1785–1871) mukaan, ja se on peräisin Bekkerin toimittamasta Preussin tiedeakatemian Aristoteleen teosten kootusta painoksesta vuodelta 1837.

Bekkerin numeroissa on kussakin:

• yhdestä neljään numeroa
• kirjain, joka osoittaa sarakkeen (a tai b), sekä
• rivinumero.

Esimerkiksi Aristoteleen Nikomakhoksen etiikan alku on numeroltaan 1094a1, joka viittaa Bekkerin edition kreikankielisen tekstin sivuun 1094, ensimmäiseen sarakkeeseen, riville 1.

Kaikki nykyaikaiset Aristoteleen teosten editiot, jotka on tarkoitettu tieteelliseen käyttöön, sisältävät Bekkerin numeroinnin normaalien sivunumeroiden lisäksi. Numerointi on yleensä merkitty sivujen marginaaliin. Aristoteleesta kirjoittavat tutkijat käyttävät Bekkerin numeroita viittauksissa, jotta muiden tutkijoiden ei tarvitse käyttää samaa editiota tai käännöstä kuin alkuperäinen kirjoittaja.

Kaikilla Aristoteleen säilyneillä teoksilla ei kuitenkaan ole Bekkerin numeroita. Merkittävimpänä Ateenan valtiomuoto, joka löydettiin vasta vuonna 1890, oli luonnollisesti tuntematon Bekkerille, eikä sillä näin ole numeroa. Vaikka Bekkerin numerointi on yleisin tapa Aristoteleen teoksiin viitatessa, erityisesti katoliset tai tomistiset oppineet käyttävät usein keskiaikaista tapaa, jossa kirjojen osiin viitataan teoksen nimellä sekä kirjan, luvun ja lauseen numerolla.

Kaikki teokset eivät ole Aristoteleen aitoja teoksia. Epäaidot tai sellaisiksi epäillyt teokset on merkitty luettelossa asteriskilla (*).