Belisarius

Flavius Belisarius
Osa Ravennan San Vitalen basilikassa sijaitsevaa mosaiikkia, jonka uskotaan esittävän Belisariusta.[1]
Henkilötiedot
Syntynyt	noin 500 Germana tai Germania, Traakia/Illyria
Kuollut	maaliskuu 565 Konstantinopoli[2]
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)	Itä-Rooma
Palvelusvuodet	527–531, 533–542, 544–549, 559
Taistelut ja sodat	Bysantin–sassanidien sota (527–532), vandaalisota, goottisota (535–554), Bysantin–sassanidien sota (540–562)
Sotilasarvo	dux Mesopotamiae (527–529)[3] magister militum (529–531, 533–542 ja 549–551)[3] Comes sacri stabuli (544–549)[3]
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Flavius Belisarius (kreik. Βελισάριος; noin 500 – maaliskuu 565) oli itäroomalainen sotapäällikkö. Hän oli tärkeässä osassa keisari Justinianus I:n kunnianhimoisessa suunnitelmassa vallata takaisin Länsi-Euroopasta alueet, jotka Rooman valtakunta oli menettänyt sata vuotta aikaisemmin.^[4] Uransa aikana Belisarius taisteli persialaisia vastaan, esti Justinianuksen syöksemisen vallasta, valtasi osia Pohjois-Afrikasta ja Italian, ja kukisti Konstantinopolia uhkaavat hunnit.^[5]

Belisarius mainitaan ensimmäisen kerran upseerina magister militum Justinianuksen henkivartiokaartissa. Justinianuksen noustua keisariksi Belisarius nimitettiin Mesopotamian sotilaskomentajaksi. Itä-Rooman ja sassanidien Persian välisen sodan aikana Belisarius taisteli persialaisia vastaan Armeniassa ja Mesopotamiassa. Vuonna 529 hänet nimitettiin itäisten joukkojen komentajaksi, ja seuraavana vuonna hän kukisti persialaiset Daran taistelussa. Belisarius kärsi kuitenkin 531 tappion Callinicumin taistelussa, ja hänet kutsuttiin takaisin Konstantinopoliin. Konstantinopolissa Belisarius kukisti vuonna 532 yhdessä Narseksen ja Munduksen kanssa Nika-kapinan.

Justinianus lähetti vuonna 533 Belisariuksen valtaamaan African provinssia eli nykyisen Tunisian aluetta, jonka vandaalit olivat 400-luvulla vallanneet Roomalta. Sotaretki oli menestyksekäs, ja vandaalit kukistettiin. Vuonna 535 Belisarius lähetettiin Italiaan sotimaan ostrogootteja vastaan. Hän kukisti gootit ja valtasi niemimaan Itä-Roomalle. Sen jälkeen Belisariuksen ja Justinianuksen välit viilenivät. Belisarius johti kuitenkin vielä joukkoja persialaisia vastaan vuosina 541–542 ja gootteja vastaan 540-luvun lopulla.

Belisarius palasi Konstantinopoliin 549, mutta sai 559 kutsun takaisin komentajantehtäviin, sillä hunnit uhkasivat kaupunkia. Vuonna 562 häntä syytettiin maanpetoksesta, ja hän menetti omaisuutensa ja kunnianosoituksensa. Seuraavana vuonna hänet kuitenkin vapautettiin syytöksistä. Belisarius kuoli 565.

Keskiajalla syntyi legenda, jonka mukaan Justinianus olisi sokaissut Belisariuksen, joka joutui viettämään loppuelämänsä kerjäläisenä. Belisariuksen elämä on ollut monien romaanien, näytelmien ja maalausten aiheena. Monet nykyajan historioitsijat kutsuvat häntä yhdeksi "viimeisistä roomalaisista".^[5]

1. ↑ ^{a b} Treadgold (1997), s. 202
2. ↑ Kazhdan, Alexander P.: The Oxford dictionary of Byzantium, s. 278. Oxford University Press, 1991. ISBN 978-0-19-504652-6. (englanniksi)
3. ↑ ^{a b c} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Martindale182 ei löytynyt
4. ↑ Hughes, s. xi
5. ↑ ^{a b} Dean, Sidney E.: Justinian's fireman: Historical introduction. Ancient Warfare: Justinian's fireman: Belisarius and the Byzantine empire, 2010, 4. vsk, nro 3, s. 6–8. Karwansaray Publishers. ISSN 1874-7019. (englanniksi)