Benediktiinit

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

^{kenen mukaan?}Benediktiinit (lat. Ordo Sancti Benedicti, lyhenne O.S.B, ”benediktiiniläiset” on vanhempi termi, jota on syytä välttää) ovat Pyhän Benedictus Nursialaisen luostarisääntöä noudattava luostarien järjestö. Benediktiinit ovat Italian ja Gallian myöhäisroomalaisen tai varhaiskeskiajan perinteisten munkkien hengellisiä jälkeläisiä. Benediktiinit eivät varsinaisesti muodosta yhtä ainoaa uskonnollista sääntökuntaa, koska jokainen luostari on itsenäinen. Tunnettuja benediktiiniluostareita ovat Subiacon, Monte Cassinon, Katalonian Montserratin, Solesmesin, Sankt Gallenin, Melkin, Fuldan ja Korveyn sekä lukemattomat muut luostarit, jotka olivat myös huomattavia kulttuurikeskuksia.^[1][2]

Pyhä Benedictus kirjoitti luostarisääntönsä noin vuosina 535–540 perustamaansa Montecassinon luostaria varten. Luostarisääntö tarjoaa ohjeet sekä luostarin hallintoa että hengellistä ja aineellista hyvinvointia varten. Sääntö yhdistää rukouksen, ruumiillisen työn ja opiskelun huolellisesti laadittuun päiväohjelmaan.^[2] Suomen lähimpiä luostareita ovat nykyään Ruotsissa nunnaluostarit Omberg, Mariavall ja miesten Sankt Benedikts Hus.

Katolisessa kirkossa benediktiiniluostarit muodostavat ”benediktiinisen konfederaation”. Se ei ole sääntökunta keskusjohtoisessa mielessä, vaan löyhä yhteenliittymä lähes itsenäisiä luostareita, jotka ovat liittyneet ”kongregaatioiksi” ja lopulta konfederaatioksi Rooman Sant’Anselmon priimasapotin (abbas primas) yhteyteen. Benediktiinisääntöä voivat seurata myös jotkut anglikaaniset ja protestanttiset yhteisöt, mutta ne eivät kuulu katoliseen konfederaation. Jokainen benediktiiniyhteisö tulkitsee oman apottinsa tai abbedissansa johdolla luostarisääntöä ja toimii itsenäisesti, kuitenkin jonkin benediktiinikongregaation jäsenenä ja yhteydessä kunniavirkaa hoitavaan priimasapottiin.

Suurimpia ja tunnetuimpia benediktiinikongregaatioita ovat Solesmes, Subiaco-kassineesinen eli Subiaco-montecassinolainen (Congrecatio Sublacensis-Cassinensis, jolla on kongregaatioiden joukossa erityinen asema siksi, että sen vanhimmat luostarit ovat Benedictuksen itsensä perustamia) ja amerikkalais-kassineesinen kongregaatio. Näiden lisäksi on lukuisia muita. Myös olivetaanit, kamaldoleesit, vallombrosiaanit ja silvestriinit kuuluvat benediktiinikonfederaatioon.

Veljes- ja sisarkunnan tunnuslauseeksi on usein mainittu ora et labora, ”rukoile ja tee työtä”. Benediktiinien varsinainen ja oikea tunnuslause on kuitenkin: ”Pax – rauha”, joka esiintyy myös useissa veljes- ja sisarkunnan tunnuksissa. Benediktiinit eivät myöhempien veljes- ja sisarkuntien tapaan lupaa ”köyhyyttä kuuliaisuuta ja naimattomuutta”, vaan: ”kuuliaisuutta, elämäntapojen kääntymystä ja stabiliteettia” ("oboedientia, conversatio morum et stabilitas loci"). Viimeksi mainittu tarkoittaa uskollisuutta sille luostariyhteisölle ja paikalle, johon liitytään.

Benediktiineillä on myös maallikkojäseniä, oblaatteja, jotka ovat kiinnittäytyneet lupaustensa kautta johonkin tiettyyn luostariyhteisöön. He eivät välttämättä asu luostarissa, mutta kuuluvat sen piiriin ja hengelliseen ohjaukseen. He voivat käyttää nimensä jäljessä lyhennettä OSB Obl tai OblSB eli Oblatus Ordinis Sancti Benedicti.

1. ↑ Fokus, 1. osa, s. 415. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1963.
2. ↑ ^{a b} Britannica, The Editors of Encyclopaedia: Benedictine Encyclopedia Britannica. Viitattu 22.8.2021. (englanniksi)