| Bengt Jakob Ignatius | |
|---|---|
 Bengt Jakob Ignatius kuvattuna taulussa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. tammikuuta 1761 Tuusula |
| Kuollut | 6. marraskuuta 1827 (66 vuotta) Ulvila |
| Ammatti | pappi ja virsirunoilija |
| Osa artikkelisarjaa |
| Rukoilevaisuus |
|---|
 |
|
Henkilöitä 1700-luku
1800-luku
1900-luku |
|
Opistot |
|
Kulttuuri |
|
Lisää aiheesta |
Bengt Jakob Ignatius (16. tammikuuta 1761 Tuusula – 6. marraskuuta 1827 Ulvila) oli suomalainen pappi ja virsirunoilija. Hänen vanhempansa olivat Tuusulan vt. kirkkoherra Bengt (Benedictus) Ignatius nuorempi (1718–1764) ja Kristina Malm (k. 1800). Ignatiuksen isä kuoli pojan ollessa vasta 3-vuotias, jonka jälkeen leskiäiti muutti kahden poikansa kanssa isänsä, Vihdin kirkkoherran Jakob Malmin (1691–1772) luokse. Ignatiuksen eno, sittemmin Sahalahden kirkkoherra Anders Malm (1728–1793) huolehti Bengt Jakobin ja hänen veljensä kasvatuksesta ja kustansi osittain heidän opintonsa.[1]
Ignatius vihittiin papiksi 1780, jonka jälkeen hän toimi papin viroissa Sahalahdella, Henkirakuunarykmentissä ja Turun ruotsalaisessa seurakunnassa sekä kirkkoherrana Vihdissä, Halikossa ja Ulvilassa.[2]
Ignatius kuului yhdessä yhdessä Gustaf Ranckenin (1756–1831) ja Antti Achreniuksen (1745–1810) kanssa Lounais-Suomen herännäisyysliikkeen johtomiehiin.[1] Häntä on luonnehdittu ”harvinaisen kaunopuheiseksi, voimakkaaksi ja lämpimäksi saarnaajaksi”.[3]
Ignatiuksen arvellaan toimittaneen joko yksin tai yhteistoiminnassa Antti Achreniuksen kanssa[1] vuonna 1790 ilmestyneen pietistisen laulukirjan Halullisten sielujen hengelliset laulut. Kirjasta tuli erittäin suosittu ja siitä julkaistiin vuoteen 1806 mennessä seitsemän uutta painosta.[3] Ignatius toimi suomalaisen virsikirjakomitean jäsenenä ja julkaisi vuonna 1824 kokoelman Uusia Suomalaisia Kirkko-Virsiä, jonka 230 virrestä hän on itse sanoittanut 43.[1] Nykyisessä, vuonna 1986 käyttöön otetussa virsikirjassa on mukana neljä Ignatiuksen sanoittamaa virttä.[4]
Ignatius avioitui kolmesti. Ensimmäisestä avioliitosta (1788) Sofia Barbro Ekestubben (1765–1808) kanssa syntyi viisi tytärtä ja kahdeksan poikaa, joista neljä seurasi isäänsä pappisuralle ja neljä toimi virkamiehinä. Toisen avioliittonsa hän solmi 1809 Hedvig Avellanin (1775–1814) kanssa. He saivat kolme tytärtä, mutta Hedvig kuoli synnytettyään helmikuussa 1814 kaksostytöt, jotka menehtyivät pian äitinsä jälkeen. Kolmannen avioliittonsa Ignatius solmi 1815 Lovisa Katarina Saurénin (1791–1848) kanssa. Tästä avioliitosta syntyi kaksi tytärtä, joista vanhempi kuoli 1-vuotiaana.[1]
- ↑ a b c d e toim. Liisa Poppius: Ignatius-suku. Kansalliskirjaston sivu kirjasta. Helsinki: A. Ignatius, 1942. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.2.2018). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852 Ylioppilasmatrikkeli. Viitattu 2.2.2018.
- ↑ a b Forsius, Arno: Bengt Jakob Ignatius (1761–1827) – pietistipappi kirkkoherrana, kirjailijana ja virsirunoilijana saunalahti.fi. Arkistoitu 1.9.2019. Viitattu 2.2.2018.
- ↑ Ignatius Bengt Jakob: virret evl.fi. Viitattu 2.2.2018. [vanhentunut linkki]