Back Berkelium Afrikaans በርከሊየም Amharic बर्केलियम ANP بركيليوم Arabic بيركيليوم ARY بركيليوم ARZ Berkeliu AST Berklium Azerbaijani Berkélium BAN Берклій Byelorussian
| |||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Berkelium | ||||
| Tunnus | Bk | ||||
| Järjestysluku | 97 | ||||
| Luokka | aktinoidi | ||||
| Lohko | f-lohko | ||||
| Ryhmä | - | ||||
| Jakso | 7 | ||||
| Tiheys | (alfa) 14,78 (beeta) 13,25 · 103 kg/m3 | ||||
| Kovuus | - (Mohsin asteikko) | ||||
| Väri | hopeanvalkoinen tai metallinharmaa | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1949, Glenn T. Seaborg, Stanley G. Thompson ja Albert Ghiorso | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino (Ar) | (247) | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | - pm | ||||
| Kovalenttisäde | - pm | ||||
| Van der Waalsin säde | - pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Rn] 5f97s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 32, 27, 8, 2 | ||||
| Hapetusluvut | (+II), +III, +IV | ||||
| Kiderakenne | heksagonaalinen tiivispakkaus | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 1 259 K (986 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 2 900 K (2 627 °C) | ||||
| Moolitilavuus | - · 10−3 m3/mol | ||||
| Höyrystymislämpö | - kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 7,92[1] kJ/mol | ||||
| Höyrynpaine | - Pa - K:ssa | ||||
| Äänen nopeus | - m/s - K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 1,3 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/(kg K) | ||||
| Sähkönjohtavuus | - S/m | ||||
| Lämmönjohtavuus | - W/(m·K) | ||||
| CAS-numero | 7440-40-6 | ||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Berkelium on keinotekoinen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Bk (lat. berkelium) ja järjestysluku 97. Berkelium on erittäin radioaktiivinen aktinoideihin kuuluva transuraaninen alkuaine. Se on pehmeää, vaaleaa tai harmahtavaa metallia. Sitä ei esiinny luonnossa. Berkelium oli viides löydetty transuraani neptuniumin, plutoniumin, curiumin ja amerikiumin jälkeen.
Berkelium on saanut nimensä kalifornialaisen Berkeleyn kaupungin mukaan. Glenn T. Seaborg, Stanley G. Thompson ja Albert Ghiorso valmistivat berkeliumia ensimmäisen kerran joulukuussa 1949 Kalifornian yliopistossa, Berkeleyssä. Löytö tehtiin pommittamalla amerikiumia alfahiukkasilla.[2][3] Löytämistä seuranneiden 65 vuoden aikana berkeliumia syntetisoitiin vain alle yhden gramman verran.[4]
Alkuaineen pysyvin isotooppi on 247Bk, jonka puoliintumisaika on 1 380 vuotta. Se on kuitenkin harvinaista. Mitattavia määriä berkeliumia on valmistettu isotooppina 249Bk (puoliintumisaika 330 päivää), mikä on tehnyt mahdolliseksi sen joidenkin ominaisuuksien määrittelyn. Toiseksi tärkeintä isotooppia 247Bk valmistetaan säteilyttämällä curiumin isotooppia 244Cm korkea-energisillä alfahiukkasilla.[5]
- ↑ Hobart & Peterson, s. 1459
- ↑ Hobart & Peterson s. 1444
- ↑ 97. Berkelium Elementymology & Elements Multidict elements.vanderkrogt.net. Viitattu 11.12.2016. (englanniksi)
- ↑ Joonas Gustavsson: Tutkijat huomasivat: Harvinainen alkuaine rikkoo kvanttimekaniikan sääntöjä – ”Kuin olisi vaihtoehtoisessa universumissa” 4.10.2017. Tekniikan Maailma. Viitattu 19.11.2017.
- ↑ Hobart & Peterson, s. 1445