Robert W. "Bob" Goodenow (29. lokakuuta 1952 Dearborn, Michigan) on yhdysvaltalainen juristi ja jääkiekkovaikuttaja, joka johti NHL:n pelaajayhdistystä NHLPA:ta 1992–2005.
Goodenow valmistui Harvardin yliopistosta 1974 ja Detroit Mercyn yliopiston lakikoulusta 1979.[1] Harvardissa hän pelasi yliopistojoukkueessa jääkiekkoa. Hän oli Harvard Crimsonin kapteenina NCAA-sarjassa. Valmistuttuaan Goodenow yritti Washington Capitalsin NHL-joukkueeseen mutta ei mahtunut joukkueeseen. Hän teki sitten sopimuksen IHL:n Flint Generalsin kanssa. Hän pelasi Generalsissa kaksi kautta ja lopetti kiekkouransa keväällä 1976.[2]
Jääkiekkouran jälkeen Goodenow siirtyi lakialalle ja piti toimistoa Michiganissa Dearbornissa. Hänen asiakkaanaan oli myös useita jääkiekkoilijoita, kuten Kelly Miller, Joel Otto ja Brett Hull, jolle hän neuvotteli St. Louis Bluesiin vuonna 1990 nelivuotisen sopimuksen arvoltaan 7,1 miljoonaa dollaria. Hullin sopimuksen jälkeen muutkin huippupelaajat alkoivat saada arvokkaampia sopimuksia.[2]
Goodenow'sta tuli vuonna 1990 NHLPA:n varatoimitusjohtaja. Hän toimi virassa vähän yli vuoden ja nousi toimitusjohtajaksi 1. tammikuuta 1992 Alan Eaglesonin eron jälkeen. Goodenow johti NHLPA:ta oikean ammattiliiton suuntaan. Hän alkoi kouluttaa pelaajia työntekijäasioista.[2] Hän järjesti myös pelaajien lakon juuri ennen kauden 1991–1992 pudotuspelejä. Goodenow sai nimeä pelaajien etujen ajajana.[1]
Goodenow'n aikana NHLPA:sta kasvoi ammattimainen organisaatio. Hän teki saman NHLPA:lle kuin Gary Bettman NHL:lle. Kun Goodenow tuli NHLPA:n johtoon yhdistyksellä oli vain kaksi täyspäiväistä työntekijää ja johtaja Eagleson työskenteli vain osa-aikaisesti. Vuonna 2004 NHLPA:lla oli noin 50 työntekijää. Samalla yhdistyksen liikevaihto kasvoi 25-kertaiseksi.[1] Pelaajien palkat kasvoivat Goodenow'n aikana moninkertaisiksi. 1990-luvun alussa keskipalkka oli 271 000 dollaria, mutta vuonna 2004 keskipalkka oli 1,8 miljoonaa dollaria.[3]
Goodenow erosi NHLPA:sta kesällä 2005 kaksi vuotta ennen sopimuksensa umpeutumista. Kausi 2004–2005 oli jäänyt pelaamatta työsulun takia. Työsulku alkoi virallisesti syyskuussa 2004, kun NHL ja NHLPA eivät olleet onnistuneet neuvottelemaan uutta työehtosopimusta. NHL vaati uuteen sopimukseen palkkakattoa, joka olisi sidottu liigan liikevaihtoon. Goodenow ei suostunut siihen. Kun osapuolet solmivat lähes vuoden työsulun jälkeen kesällä 2005 uuden työehtosopimuksen, Goodenow joutui hyväksymään palkkakaton. Goodenow'n tilalle yhdistyksen johtoon tuli Ted Saskin.[3]