Booraksi | |
---|---|
Tunnisteet | |
IUPAC-nimi | disodium 3,7-dioxido-2,4,6,8,9-pentaoxa-1,3,5,7-tetraborabicyclo[3.3.1]nonane decahydrate |
CAS-numero | |
PubChem CID | |
SMILES | B1(OB2OB(OB(O1)O2)[O-])[O-].O.O.O.O.O.O.O.O.O.O.[Na+].[Na+] |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | Na2[B4O5(OH)4] · 8H2O tai Na2(B4O7) · 10H2O[1] tai B4Na2O7 · 10H2O[1] |
Moolimassa | 382,08 g/mol |
Ulkomuoto | kiinteinä kiteinä tai kiteisenä jauheena |
Sulamispiste | 741 °C |
Kiehumispiste | 1 575 °C |
Tiheys | 1,73 g/cm3 (kiinteä) |
Liukoisuus veteen | 5,1 g/100 ml |
Booraksi eli dinatriumtetraboraattidekahydraatti[4], josta puhekielessä käytetään myös harhaanjohtavia nimityksiä natriumboraatti ja natriumtetraboraatti, E285 (engl. Borax, lat. Natrium Boricum) on monikäyttöinen booriyhdiste, mineraali (boorimalmi) ja boorihapon suola.
Booraksia käytetään kotitalouksissa muun muassa homeenestoon, puhdistukseen ja hyönteistorjuntaan. Sillä on lukuisia käyttötarkoituksia myös teollisuudessa. Näistä yleisimmät liittyvät booraksin kykyyn alentaa työstettävien metallien tai lasin sulamislämpötilaa. Booraksi on myös päälähde boorihapolle. Yksi eksoottisimmista käyttötarkoituksista liittyy booraksin kykyyn absorboida neutroneja. Tämän ansiosta sitä käytetään ydinreaktoreiden ja käytetyn ydinpolttoaineen yhteydessä sekä fissioreaktion hallitsemiseen että lopulliseen ketjureaktion pysäyttämiseen.