Buffetti

Buffetti eli bufetti, buffet^[1] [byˈfeː] tai noutopöytätarjoilu^[1], arkikielessä seisova pöytä^[2], pitopöytä^[2], puhvetti^[1] tai buffa^[3][4], on useimmiten ravintolassa käytettävä aterian tarjoilumuoto, jossa asiakas saa itse koota tarjoilupöydällä olevista ruokalajeista itselleen sopivan ateriakokonaisuuden. Useimmiten ruokaa saa syödä ja juoda niin paljon kuin haluaa. Sana tarkoittaa myös pöytää, tiskiä tai yleensä paikkaa, josta ruoka noudetaan.

Suomessa seisovaa pöytää tarjotaan useissa ravintoloissa sekä Suomen ja Ruotsin, Viron, Venäjän, Saksan tai Latvian välillä kulkevilla autolautoilla. Eritoten sitä tarjotaan yleensä lounasravintoloissa ja suurina juhlapyhinä. Useissa hotelleissa on myös noutopöytäaamiainen.

Nykyaikana ovat yleistyneet eritoten niin sanotut pizzabuffetit, joissa tarjotaan yleensä erilaisia pizzoja, kebabia, salaatteja sekä muita ruokalajeja. Suomen tunnetuin pizzabuffettia tarjoava ketju on Rax Buffet, joka perustettiin vuonna 1994.^[5] Toinen merkittävä pizzabuffet -ketju on Pizza Buffa, joka on S-ryhmän omistama.

Sana buffet on ranskaa ja tulee keskiajan latinan sanasta bufetagium, joka tarkoitti viiniveroa. Sanalla tarkoitettiin keskiajan Ranskassa ja Englannissa kankaalla peitettyä hyllykköä, jolle pöytäkalusto asetettiin. 1500-luvulta alkaen sana vakiintui tarkoittamaan tarjoilupöytää ja 1700-luvulta alkaen erityistä sivupöytää.^[6]

1. ↑ ^{a b c} Kielitoimiston sanakirja
2. ↑ ^{a b} Arvaatko, mikä on laivan buffetpöydän ykkösruoka? Ravintolapäällikkö: ”En tiedä miksi suomalaiset rakastavat niitä” Ilta-Sanomat. 2.3.2018. Viitattu 3.3.2018.
3. ↑ Lounaat | Ravintoloitsijat paljastavat, miksei lohta voi enää laittaa buffetpöytään Helsingin Sanomat. 20.9.2023. Viitattu 3.2.2024.
4. ↑ "Kyllä suomalaiset ovat buffa-kansaa, ei siitä mihinkään päästä" – suomalainen syö eri tavalla kuin muut ja syy siihen on historiassa Yle Uutiset. 25.7.2020. Viitattu 3.2.2024.
5. ↑ Yritysesittely Rax Buffet. Arkistoitu 11.10.2012. Viitattu 29.9.2012.
6. ↑ Kaarina Turtia: Sivistyssanat, s. 138. Otava, Helsinki 2001.