Cajanderin III hallitus | |
---|---|
Suomen tasavallan 22. valtioneuvosto | |
Toimikausi alkoi | 12. maaliskuuta 1937 |
Toimikausi päättyi | 1. joulukuuta 1939 |
Jäsenet | |
Hallituksen johtaja | A. K. Cajander |
Hallituspuolueet | |
Historia | |
Edellinen | Kallion IV hallitus |
Seuraava | Rytin I hallitus |
Cajanderin III hallitus oli Suomen tasavallan 22. hallitus. Se oli enemmistöhallitus, jossa olivat mukana Sosialidemokraattinen puolue, Maalaisliitto, Edistyspuolue, RKP ja kolme ammattiministeriä. Hallitus toimi 995 hallituspäivää 12. maaliskuuta 1937 – 1. joulukuuta 1939. Erotessaan se oli noussut Suomen siihen saakka toiseksi pitkäikäisimmäksi hallitukseksi Kivimäen hallituksen jälkeen.
SDP pääsi hallitukseen ensimmäistä kertaa sitten 1926–27 toimineen Tannerin hallituksen jälkeen. Hallituksesta käytettiin yleisesti nimitystä punamultahallitus, joka sittemmin vakiintui tarkoittamaan muitakin sosialidemokraattien ja Maalaisliiton (myöhemmin Suomen Keskustan) yhdessä muodostamia hallituksia. Cajanderin hallitus, joka nojasi eduskunnassa vahvempaan enemmistöön kuin yksikään sen edeltäjistä, osoitti kansalaissodan synnyttämän kahtiajaon valkoiseen ja punaiseen Suomeen olevan murenemassa.[1] Sen sijaan Isänmaallinen Kansanliike julisti Cajanderin hallituksen nimityksen "ovenavaukseksi bolševismille".[2]
Hallitusmuodon mukaan ulkopolitiikan johto kuului tasavallan presidentille, mutta presidentti Kyösti Kallion rooli ulkopolitiikassa jäi passiiviseksi ja Suomen ulkoasioiden hoito siirtyi Cajanderin hallituksen aikana käytännössä pää- ja ulkoministerin harteille.[1]