Carl Ludvig Engel | |
---|---|
Johan Erik Lindhin muotokuva Engelistä. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 3. heinäkuuta 1778 Berliini, Preussin kuningaskunta |
Kuollut | 14. toukokuuta 1840 (61 vuotta) Helsinki, Suomen suuriruhtinaskunta |
Ammatti | arkkitehti, kaupunkisuunnittelija |
Arkkitehti | |
Koulutus | Bauakademi |
Taidesuuntaus | klassismi |
Merkittävät työt | Oulun tuomiokirkko, Pyhän Kolminaisuuden kirkko, Johanneksen kirkko, Helsingin Vanhakirkko ja Senaatintori |
Johan Carl Ludvig Engel (saks. Johann Carl Ludwig Engel; 3. heinäkuuta 1778 Berliini, Preussin kuningaskunta – 14. toukokuuta 1840 Helsinki, Suomen suuriruhtinaskunta) oli saksalainen arkkitehti, joka työskenteli vuodesta 1816 Suomen suuriruhtinaskunnassa.[1] Hänen arkkitehtuurinsa edusti uusklassista empiretyyliä. Engel loi pääkaupungiksi korotetulle Helsingille monumentaalikeskustan ja toimi koko suomalaisen rakennustaiteen suunnannäyttäjänä 1800-luvun alkupuoliskolla.
Preussilaissyntyinen Engel työskenteli Berliinissä, Tallinnassa ja Pietarissa ennen siirtymistään Suomeen. Hän sai ensin Helsingin uudelleenrakennuskomitean arkkitehtina ja myöhemmin Intendentinkonttorin johtajana laajan vaikutusvallan ja ainutlaatuiset mahdollisuudet toteuttaa arkkitehtonisia visioitaan.
Engelin päätyö Helsingissä on Senaatintorin empiremiljöö, johon kuuluvat Helsingin tuomiokirkko, Valtioneuvoston linna, Helsingin yliopiston päärakennus ja Kansalliskirjasto. Hän suunnitteli myös runsaasti kirkkoja ja julkisia rakennuksia eri puolille Suomea sekä piirsi useiden kaupunkien, kuten Turun ja Porvoon ruutuasemakaavat.
<ref>
-elementti; viitettä kb
ei löytynyt