David Bohm

David Bohm (20. joulukuuta 1917 Wilkes-Barre, Pennsylvania, Yhdysvallat – 27. lokakuuta 1992 Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta^[1]) oli yhdysvaltalainen, mutta pääasiassa Isossa-Britanniassa vaikuttanut kvanttifyysikko ja filosofi. Hän opiskeli muun muassa Robert Oppenheimerin ja Albert Einsteinin johdolla ja työskenteli tutkijana muun muassa Manhattan-projektissa toisessa maailmansodassa.

Bohm valittiin Royal Societyn jäseneksi vuonna 1990 fysiikantutkimuksistaan, jotka liittyivät kvanttimekaniikkaan, alkeishiukkasiin, metallien teoriaan ja plasmailmiöihin.

Kvanttimekaniikkaa tulkitsevista fyysikoista Bohm päätyi kvanttimekaniikan pohjalta hylkäämään mekanismin ja korostamaan holismia, kaikkeuden jakamatonta ykseyttä ja laadullista äärettömyyttä (Qualitative infinity). ^[2] Bohmin ontologia kannattaa läheisesti neutraalia monismia, jonka lähtökohtana on, että todellisuuden perustavanlaatuinen substanssi ei ole henkeä (idealismi) eikä ainetta (materialismi) eikä näitä molempia yhdessäkään (dualismi), vaan eräänlaista "neutraalia" perustaa samanaikaisesti sekä aineen että hengen takana. ^[3]

Bohm esitti niin kutsutun aktiivinen informaatio -teoreeman, jota sittemmin ovat jatkaneet muun muassa David Peat sekä Basil Hiley. Bohmin organistinen (ks. myös panteismi sekä panpsykismi) todellisuusmalli korostaa moniulotteista, maailman jakamatonta kokonaisuutta. Kvanttimekaniikassa Bohm tuli lisäksi tunnetuksi niin sanotusta piilomuuttujatulkinnastaan, joka monien fyysikoiden mielestä pyrki poistamaan kvanttimekaniikkaan liitetyn indeterminismin eli satunnaisuuden.

1. ↑ https://history.aip.org/phn/11411013.html
2. ↑ Nichol, Lee (toim.): The Essential David Bohm, s. 12–38. Routledge, 2002. ISBN 0-415-261740-0. (englanniksi)
3. ↑ Pylkkänen, Paavo T.I.: Mind, Matter and the Implicate Order, s. 99–100. Springer, 2007. ISBN 978-3-540-23891-1. (englanniksi)