Back Dick Powell Afrikaans ديك باول Arabic ديك باول ARZ دیک پاول AZB دیک پاول CKB Dick Powell German Ντικ Πάουελ Greek Dick Powell English Dick Powell Spanish Dick Powell Basque
| Dick Powell | |
|---|---|
 Dick Powell vuonna 1938. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Richard Ewing Powell |
| Syntynyt | 14. marraskuuta 1904 Mountain View, Arkansas, Yhdysvallat |
| Kuollut | 2. tammikuuta 1963 (58 vuotta) Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Ammatti | näyttelijä, tuottaja |
| Puoliso |
Mildred Maund (1925–1927) Joan Blondell (1936–1944) June Allyson (1945–1963)[1] |
| Näyttelijä | |
| Merkittävät roolit |
Philip Marlowe Hyvästi, kaunokaiseni |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Richard Ewing ”Dick” Powell (14. marraskuuta 1904 Mountain View, Arkansas, Yhdysvallat – 2. tammikuuta 1963 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen näyttelijä, laulaja, televisiotuottaja ja elokuvaohjaaja.[1]
Powell esiintyi 1930-luvulla muun muassa Warner Brothersin tuottamissa komedioissa ja musikaaleissa, usein silloisen puolisonsa Joan Blondellin vastanäyttelijänä, tyypillisinä rooleinaan porvarilliset nuorukaiset, hämmentyvät kosijat ja kiltit nuoret perheenisät[2][1]. Vaikka hänestä tuli yksi Hollywoodin suurimmista kassamagneeteista, hän pyrki vakavampiin rooleihin.[1] Powell siirtyi Paramountille 1940, jossa hän sai vaihtelevampia rooleja, mutta hänen tavoitteensa olivat korkeammalla.[1] Vuonna 1944 Powell sai Philip Marlowen roolin Raymond Chandlerin romaanin pohjalta tehdyssä RKO:n tuottamassa elokuvassa Hyvästi, kaunokaiseni,[1] jota nykyään pidetään film noir -klassikkona.[3] Elokuva merkitsi käännekohtaa Powellin uralla, ja aikaisemmat lauluroolit vaihtuivat vakavampiin antisankarirooleihin muun muassa elokuvissa Kostaja (1945), Kohtaloa uhmaten (1947), Sudenpesä (1948) ja Kostaja iskee (1951).[1]
Radiossa Powell oli esiintynyt jo 1930-luvulla, ja Hyvästi, kaunokaiseni -elokuvan myötä hän sai 1945 oman Rogue’s Gallery -etsiväsarjan.[3] Sarja päättyi seuraavana vuonna, mutta 1949 Powell sai nimiroolin kuunnelmasarjassa Richard Diamond, Private Detective.[3] Siitä tuli Yhdysvalloissa yksi aikansa suosituimmista radion etsiväsarjoista,[3] ja sitä tehtiin vuoteen 1953 saakka.[4]
Vuonna 1952 RKO:n omistaja Howard Hughes antoi Powellille mahdollisuuden ensimmäiseen ohjaustyöhön.[1] Elokuva Aution kaupungin vangit menestyi hyvin, ja Powell pääsi myös tuottamaan elokuvia.[1] Hän ehti kuitenkin tuottaa RKO:lle vain vuoden 1956 elokuvan Valloittaja ennen kuin yhtiön omistaja vaihtui.[1] Myöhemmin Powell tuotti vielä kolme elokuvaa, kaikki eri tuotantoyhtiöille.[1] Powellin ohjaama Vihollinen syvyydessä vuodelta 1957 voitti parhaiden erikoistehosteiden Oscar-palkinnon.[5]
Samoihin aikoihin kun Powell tuotti ensimmäistä elokuvaansa, hän perusti Four Star Films -televisiotuotantoyhtiön yhdessä näyttelijäkollegoidensa Charles Boyerin ja David Nivenin kanssa.[1] Powell toimi yrityksen johdossa aina kuolemaansa saakka vuonna 1963.[1]
Powell tuli 1960-luvun alussa tutuksi Suomenkin tuoreille televisionomistajille Mainostelevision sarjasta Dick Powell esittää, joka koostui Powellin tuottamista ja alkujuontamista ja monien Hollywood-nimien tähdittämistä erillisistä televisionäytelmistä[6][7]. Hän kuoli syöpään 58-vuotiaana[2].
Dick Powell on saanut kolme tähteä Hollywood Walk of Famelle.[8]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Mark Alvey: Powell, Dick The Museum of Broadcast Communications. Arkistoitu 24.1.2009. Viitattu 21.5.2009. (englanniksi)
- ↑ a b Kaksi Hollywoodin näyttelijää kuoli samanaikaisesti syöpään. Helsingin Sanomat, 4.1.1963, s. 9. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ a b c d Dick Powell Collection otrcat.com. Viitattu 22.5.2009. (englanniksi)
- ↑ Jerry Haendiges: Richard Diamond, Private Detective otrsite.com. Viitattu 23.5.2009. (englanniksi)
- ↑ Sloman, Tony: The Enemy Below – review Radio Times. Arkistoitu 7.11.2017. Viitattu 6.11.2017. (englanniksi)
- ↑ Rossenin ensimmäinen varsinainen ohjaustyö. Helsingin Sanomat, 13.12.1974, s. 41. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Kuka murhasi Julie Greerin. Helsingin Sanomat, 16.08.1963, s. 9. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Hollywood Walk of Fame: Guide to and locations of the stars on Hollywood Boulevard hollywoodusa.co.uk. Viitattu 23.5.2009. (englanniksi)